lauantai 29. joulukuuta 2012

Joulun tunnelmia


Joululahjaksi pojat saivat villasukkia, sählymailat, vaatteita ja leluja. Vekara sai uuden jääkiekkokypärän. Vesselin ehdottomaksi suosikiksi selviytyi sählymaila, sen kanssa kuljetaan ees taas ja välillä vähän palloakin tökitään. Vekaran suosikki taitaa olla Lego Batman 2 PS-peli. 

Helmikuussa onkin Vekaralla 7vee synttärit. Löytyisiköhän alennusmyynnistä jo jotain mukavaa. Oma kännykkä on ainakin tulevan koululaisen listalla. Ja tietysti rannekello. On sitten kesä aikaa harjoitella ja opetella kelloa. Toistaiseksi hänellä ei ole mitään aikakäsitystä.

Nyt pojat sänkyihin ja minä sipsipussin kanssa sohvalle. Jouluna saatu punaviini saa odotella vielä pari päivää. Uuden vuoden kunniaksi sitä sitten lasillinen, ehkä kaksi. 

Nintendo Game Boy ja Super Mario. 



perjantai 28. joulukuuta 2012

Mamman varpaita palelee

Alennusmyynnit. Kävin pyörähtämässä Jumbossa. Onneksi olimme "varhain" liikenteessä, niin auton saimme näppärästi parkkiin. Jos kenkätilanteeni ei olisi niin huono, emme olisi menneet.
Talvikenkiä minulla on kahdet, toiset kirjaimellisesti ratkenneet liitoksistaan ja toisista katkeaa kengännauhat n.3käyttökerran jälkeen(metalliset nyöripaikat vai mitkä ne nyt onkaan). 

Pitkällisen harkinnan ja tutkailun ja ennenkaikkea suositusten perusteella päädyin Sorel-merkkiin. Varpaani kun ovat aina jäässä. Eri malleja kävin siis tänään sovittelemassa. Tykästyin Sorel Joan of Arctic malliin. Mustiin, joita Stockmannilla kävin sovittamassa. Varasinkin. Hinta on vain aika tyyris.. 179e. Kotiin päästyäni alkoikin surffailu. Nyt, kun koko on selvillä niin nettikaupat läpi.. Jos jostain vielä himpun verran edukkaammin. 

Selailtuani useampia nettikauppoja epätoivoisesti mustia kenkiä etsien, löysinkin *täältä* harmaat. Hieman halvemmalla. 2-4päivän päästä varpaitani ei toivonmukaan enään palele.


ps. tulihan sitä tietenkin myös polarn o. pyretillä pyörähdettyä


sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Aatonaatto

Enää yksiyö jouluun. Isomman kohdalla tämä ei jouluaaton lähestyminen ei ole ainakaan kiltteytenä näkynyt. Melkeinpä päinvastaisena reaktiona näkynyt. Kaikkea vastustetaan enemmän tai vähemmän. Vesselin flunssat näyttää sopivasti jouluksi siirtyvän syrjään. Toivotaan, että pysyvätkin poissa vähintäänkin ensivuoteen asti. 

Jotain on tapahtunut myös omalle ajalleni. En ole ehtiny blogia käydä katsomassa. Töissä olen käynyt pyörähtämässä useammankin vuoron. Piparkakkutalot ja piparkakkuset olemme kuitenkin paistelleen. Torttuja olisi tarkoitus tänään paistella lisää. Kinkkukin on kuulemma paistovuorossa. Kovin huoleton tuo meidän kinknpaistaja kuitenkin on. Jos minä en olisi asiasta huolehtinut, olisi kinkku luultavasti vieläkin pakastimessa. Mikäpä siinä.

Eilen teimme joulusiivouksen koko perheen voimin. Pyykkivuori odottaa vielä valloitusta. Nyt kuitenkin jo puhtaasta pyykistä kyse. Miten se viikkaus ja kaappiin vieminen onkin välistä niin ylivoimaisen haastavaa. Urakka on kuitenkin saatava tänään alta pois.

Joulukuusi haettiin eilen, Vesselin posket helahtivat aikalailla punaisiksi, (toivottavasti ei kuusen vuoksi). Sen koritselu saa kuitenkin vielä odottaa. Arkiset askareet on suoritettava ensin alta pois. Erityisesti kylpyhuone täytyy saada tyhjennettyä pyykkiviritelmistä, jotta sinne sopii huomenna mukavasti saunomaan. Ensimmäistä kertaa vanhempani tulevat meille joulun viettoon, eikä meidän tarvitse lapsosia pakata mihinkään. Pukkia ei tänävuonna ole meille tulossa käymään. Emme viitsi Vesseliä kiusata. Vekarakin on niin villinä, että saattaisi parta jäädä käteen. 

Onko teille tulossa Joulupukki kylään? Löytyykö kotoanne oikeanlainen kuusi vai muovinen versio?

Jahas, nyt täytyy mennä ennenkuin Vesseli kaataa kuusen! 

Ihanaista Joulua Kaikille !! 




maanantai 17. joulukuuta 2012

Karhun poika sairastaa

Kiirettä on pitänyt. Viimeviikonlopulla päivät alkoivat tuntua todella pitkiltä. Töistä kotiin hoitamaan sairasta Vesseliä ja takaisin töihin. Taidan olla itsekkin kohta vuoteen oma. Vesselillä siis molemmissa korvissa tulehdus, jonka kaverina keuhkoputkentulehdus. Lääkearsenaali on aika valtava tällähetkellä. Sillä todella kipeä poika on ollut. Buranaa ja panadolia, molempia on täytynyt antaa ja siltikin reppana vaikuttaa kivuliaalta. Nyt kuitenkin syömään Vesselin kanssa sipsiä ja, jos vaikka mehu maistuisi. Syömätön ja lähes juomaton ollut jo pari päivää. 


Lisäys.
Liimasin meidän seinään tarran. Tarra on Clas Ohlsonilta. Saas nähdä kauan pysyy. Ikean Musta kukkaköynnöstarra on pysynyt nyt vuoden. 

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Rauhallista Joulun odotusta

Tänään illalla on Vekaran eskarissa pikkujoulut ja sen jälkeen kiekkokoulu. Huomenna menen iltavuoroon ja perjantaina minulla olisi pikkujoulut. Lauantai aamuksi olen lupautunut jälleen töihin ja sunnuntaina on Vekaran kiekkokoulu ja ostoksillekkin pitäisi mennä. 

Mitä ihmettä on päässyt tapahtumaan minun tyhjääkin tyhjempää täynnä olevalle kalenterille?! Melkein tässä ressiä pukkaa päälle, kun noin paljon ohjelmaa tiedossa. Onneksi sentään ensiviikko on paljon paljon rauhallisempi. 

Eilen päätin, että nyt loppuu yötisuttelutkin pojalta. Ensimmäinen yö takana ja jotenkin hämärä ajatus, että poika taisi kertaalleen raivata vieressä ollessaan tiensä tissille. Täytyy siis muistaa olla ottamatta poikaa viereen ja nukkua poolopaita päällä. Jep. Haikealta kyllä tuntuu, mutten pidä vieläkään taaperoimetys-ajatuksesta. En pidä siitä, että toinen kävelee luokseni ja yrittää väkisin riisua paitani, sillä hän on nyt päättänyt haluta rinnalle. Ei oikein minun mieleeni. Ehkäpä nämä yös muuttuisivat kokonaisiksi tämän myötä. 

Sain myös "päivän valituksen" tehtyä. Aiheena lumityöt. Ongelmana on auraus, ei niinkään sen puute. Vaan se, että aura-auto kasaa kaiken meidän ainoalle lastenvaunuilla kuljettavalle reitille rappuun. Olen sen nyt itse kolmeen otteeseen lapioinut, mutta eilisen aikana tuli niin paljon lunta ja aura-auton kovaksi pukkaama kasa, on vähän liikaa meidän lasten lumilapiolle ja minun selälleni. Kyllähän tuolta kadun puolelta pääsisi, muttakun siellä on muutama porras liikaa. Eilen päivällä pulkalla pääsi vielä pujahtamaan tuosta välistä, tänä aamuna ei enää pulkallakaan. Noh, eiköhän se tässä piakkoin selviä mitä tekevät asialle, jos tekevät mitään. 

Hitsiläinen, milloinkohan minä sen piparkakkutalon saisin pystyyn. 
Ensimmäinen satsi torttuja on jo syöty. Tälläkertaa pysyivät jopa tähden mallisina. Usein niillä on tapana levähtää uunissa, jos jonkin näköisiksi möykyiksi. Niitäkin pitäisi siis lisää paistella.



lauantai 8. joulukuuta 2012

Pehmeitä paketteja

Hain eilen postista tilaamani pehmeän paketin, joka on matkalla pukin konttiin. 
En vain voinut vastustaa kiusausta.(Tätä tuntuu tapahtuvan jo turhan usein.)
Tilasin Polarn o. pyretin nettimyymälästä Vesselille bodyn ja paidan. Ambulanssi bodya olen jo pidemmän aikaa käynyt haaveilemassa, klikannut ostoskoriin, mutta jättänyt kuitenkin tilaamatta. Joulu mikä ihana tekosyy ostaa kaikkea ihanaa. Himoshoppaajalle ei parempaa vuodenaikaa voisi olla. Kaupunki paitaa minun piti hetki mietiskellä ja makustella. Tosin nähtyäni paidan liikkeessä, niin pakkohan sekin oli saada. Varsinkin kun sai tilata postikuluitta, niin toimittavahan se oli. 

Vekaralle puolestaan tilasin sininen lohikäärmepaita. Sopii menevälle pojalle, ehdottomasti! Mitään lällyä, kun ei saa enään olla. Vaan pitää olla niin cool. Voi miksi jo 6vuotiaana ? Teini-ikää en todellakaan halua edes ajatella. Vielä kun ehtisin paketoida näitä lahjuksia... Ehkäpä taas ensiviikolla Vekaran ollessa eskarissa ja Vesselin nukkuessa päiväuniaan. 

Ps. Töissä oli oikein virkistävää :) Tykkäsin kovasti.




perjantai 7. joulukuuta 2012

Vekaran talvikengät vol.2

Noniin, tänään saatiin Vekaralle uudet kengät. Vuorossa ovat tutut ja hyväksi havaitut Vikingit. Tilasin ne netanttilasta. Koko onkin jo 34.

Haltin kengät täytyy palauttaa Budgetsporttiin. Laitoin reklamaatiota Haltille sekä Budgetsport:iin. Haltilta ei ole kuulunut minkäänlaista vastausta, mutta budgetsportilta sain erittäin asiallisen vastauksen. 
Jospa paikka olisi viikonloppuna auki, huomenna Ehkä ehdin töiden jälkeen käydä pyörähtämässä siellä päin. 

kuva lainattu netanttila.fi sivuilta. 
Pehmeän paketin hain juuri postista. Siitä lisää myöhemmin. Hiljalleen alkavat olla lahjat kasassa. 
Kuinkas teillä ? 

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Hän on Vekara

Olen paljon puhunut täällä Vesselistä ja hänen touhuistaan. Nyt kuitenkin on Vekaran vuoro. 

Tuo Pieni Iso esikoiseni. Syntyi ennneaikaisesti viikoilla 33+6. 43,5cm 2345g. Ikää hänellä on nyt 6vuotta ja hän on eskarilainen. Pituutta n.120cm ja painoakin päälle 22kg. (Emme omista puntaria, joten ei ole kevään jälkeen tullut puntarilla käytyä.) Alkutaipaleen vaikeuksista huolimatta terve ja vauhdikas poika. Puheterapiassa olemme käyneet seurannassa kolmevuotiaasta asti. Hän ei nimittäin aiemmin ennättänyt sanaista arkkuaan avata meille. Mieluummin viiletti paikasta toiseen tuulispäänä. Nykyisin juttua kyllä tulee enemmänkin, kunhan joku vain malttaisi kuunnella. 

Parhaiten Vekaraa voisi kuvata sanalla "Ikiliikkuja". Yleensä aina menossa, jos paikallaan täytyisi olla, niin vähintäänkin pyöritään siinä omalla paikallaan. Kuvia hänestä on äärimmäisen hankala ottaa, joko hän ei pysy sen vertaa paikoillaan, tai ilveillä täytyy, niin ettei ihmisen näköistä kuvaa millään tule. Tänä syksynä ollut myös havaittavissa Vekaran vaatteissa kestävyys ongelmia. Kulutus on kasvanut huippuunsa. Kaikissa housuissa polvet ovat todella kovalla koetuksella. Lenkkarit kuluivat puhki, kuten talvikengät (ne tosin vähän liiankin ennätysajassa). Vekara pitää leluistaan, kaikista leluistaan ja niillä täytyy leikkiä Kaikilla yhtäaikaa, joten voitte varmaan arvata kuinka siistiä huoneessa ajoittain on. Siivoaminen on tietenkin äärimmäisen tylsää. 

Harrastuksia hänelle ei ole vielä kertynyt kuin jääkiekko. Viime talvena aloitettu harrastus jatkuu myös tänä talvena. Harrastuksen alkutaival oli kankea. Luistella hän ei nimittäin osannut lainkaan. Sitkeys palkittiin, nyt vauhtia (ja vaarallisia tilanteita) on riittämiin. Viime vuonna kysyin ennen jokaista treenia, että haluaako hän mennä varmasti, kun jäällä makoilu näytti olevan kiinnostavampaa. Hän tahtoi kuitenkin joka kerta lähteä opettelemaan pystyssä pysymista. Tahtoa riitti ja se palkittiin. Luistelu tuli opittua. Monet muutkin urheilulajit kiinnostavat kovasti. Hän tahtoisi aloittaa myös "säbän" ja jalkapallon. Valitettavasti, minulla ei ole intoa juoksuttaa poikaa päivittäin erilaisten harrastusten parissa. Mielestäni hänen ikäiselleen riittää 2kertaa viikossa harjoittelu. Sitä ehtii vielä harrastaa enemmänkin. Juokseminen on myös hänen mieleensä. Tyhmät talvikengät ja talvivaatteet ovat kovin hitaita ja niissä ei pääse täysiä.

Pikkuveli on Vekarasta hieno juttu. Pari vuotta takaperin joulupöydässä Vekara totesi, että tässä pöydän ääressä olisi yksi paikka vapaana. Siihen mahtuisi pikkusisko. 3viikkoa myöhemmin plussasin, muttei siskoa kuitenkaan. Velikin kelpasi oikein mainiosti. Sen kanssa on mukava painia. Välillä tietysti ärsyttää, kun omista leikeistä ei meinaa tulla yhtään mitään, kun Vesseli hämmentää. 

Joululahjaksi hän toivoo Säbä-mailaa ja yhtä palloa, tai kahta, tai vaikka viisi. PS3 lego Batman2 ja BeyBladeja paljon (ehkä kirjoitin oikein, en viitsi tarkistaa). Oikeastaan kaikki lelulehdessä olevat poikien lelut ovat mieleen. Vauvalelut voisivat mennä Vesselille. 

Joulua siis odotellaan kovasti. Kalentereita on 2. Lego City ja Autot aiheinen suklaakalenteri. Myös pikkukakkosen joulukalenteri tulee katsottua. 

Siinä näin lyhykäisesti Meidän Vekara. 




maanantai 3. joulukuuta 2012

Vekaran kengät

Vekaralle talveksi hommatut kengät osoittautuivat kaikin puolin surkeaksi valinnaksi. Toivon etten enää koskaan toista virhettä. 1kk käytössä olleet kengät ovat kärjistä puhki kuluneet ja sukat märkinä. 
Budgetsportista nämä tarttuivat mukaamme n.1kk sitten. 

Tuotesivuilla luvataan kenkien olevan veden pitävät. 
Käytäntö osoitti toista. En voi suositella näitä kyllä kenellekkään. Täytyypi vääntää reklamaatiota asiasta. Olen varsin pettynyt. Harmillista. Viime talvena meillä oli myöskin Haltin kengät, ne olivat onnistunu ostos. Tänä vuonna pohjanoteeraus. Toivon, etteivät Vikingit petä, niitä ollut aiemmin ja hyväksi havaittu .
Nyt kengäkauppaan, jotta Vekaran sukat pysyvät jatkossa kuivina ja lämpiminä. 

Millaisia kenkiä teillä käytetään? Onko tullut pettymyksiä tai positiivisia yllätyksiä vastaan? 

kuva lainattu BS:n sivuilta


16.11.2012
2.12.2012 Halti Ortona DX Jr lasten ulkoilukengät
Halti Ortona DX Jr lasten ulkoilukengät

perjantai 30. marraskuuta 2012

Lunta osa.2

Kivasti tuiskuttaa, Not. Huomaan tulleeni äitiini. Hän vihasi suorastaan lunta. Tosin, nyt +50vuotiaana hän on siitä hiljalleen alkanut pitämään siitä jälleen. Ehkä minäkin vielä. Tämä lumenvastaisuuteni on kyllä nyt ihan lähiaikoina ilmaantunut. En muista viimevuonna olleeni näin synkkänä lumesta. Onhan se hienoa, että vaadaan valoa ja lapset nauttivat. Itse en välittäisi. On raskasta kävellä ja inhottavaa puskea tuiskun lävitse, että pääsee kauppaan tms. Onneksi ei ole pakko. 
Kunhan tuo pyrytys loppuu, niin ehkäpä minunkin ärsytykseni lunta kohtaan hälvenee. 
Kyllä minä muuten vielä talvesta pidän. Ehkä. Pikku pakkasella, aurinkoinen sää ja luminen maisema on toki kaunis. Sitä odotellessa. 

Nyt läpi lumen ja jään hakemaan eskarilainen kotio. Taidan mennä autolla. 


Minunkin kuvatilani huutaa loppua, on sekin niin väärin. 

Tulipas tästä valitusvirsi. 

torstai 29. marraskuuta 2012

Lunta!

Tulihan sitä lunta tänne meillekkin vähän enemmän. En kyllä itse olisi kaivannut, mutta onhan tuo lapsille mukava. Puistossa pysähdyimme kotimatkalla ihmettelemään tätä kummallisuutta.

Unikoulussa etenimme siihen pisteeseen, että Vesseli nukahtaa itse sänkyynsä. Nyt flunssan ja oman unissatouhuamisen myötä on tullut tissittelyn kanssa reippaasti takapakkia. Pikku-ukkohan olisi koko yön vieressä ja tissillä. Joten siitä seuraava urakka, kunhan flunssat jälleen helpottavat. 
Kyllä se niin on, että yöt meillä nukutaan kunnolla, vasta kun Vesseli on kokonaan vieroitettu. 

Tänään ensimmäistä kertaa kaivelin Vekarallekkin talvihaalarin päälle.




Vekaran haalari Polarn o. Pyret, pipo Molo kids
Vesselin haalari Ticket to Heaven, hattu Molo kids


maanantai 26. marraskuuta 2012

Kestävät välikausihousut ja pitkä välikausi

Tämä pitkään jatkunut välikausi on ollut oikein loistava testijakso Vekaran ulkohousuille. Nyt se on sitten todistettu, että 6vuotiaan housut ovat kovalla kulutuksella. Käytössä ovat olleet H&M:n kuorihousut viime keväänä ostetut ja kesällä ale:sta ostetut Molo Kids Philo kuorihousut. H&M:n housut olivat jo keväällä joitain kertoja käytössä, ennen syksyn käyttöä ja Molo:t tulivat käyttöön lokakuussa. Mutta noin suunnilleen jokapäiväinen käyttöikä housuille aika lailla 1½kk ehjinä.
Nyt molemmissa housuissa on vasemmassa polvessa reikä. H&M:n housuissa hieman isompi, koska niitä on vielä hajoamisen jälkeen käytetty pari kertaa pelihousuina.

Kyllähän se nyt oli tavallaan tiedossakin, ettei sen ikäisellä, sählyä pihalla pelaavalla pojalla kovin pitkään housut kestä. Polvisuojat täytyisi olla, mutteipä niitä eskarissa tule jalkoihin laitettua.

Onhan minulla toki tallessa, molon housujen mukana tullut kangaspala, mutta kuin ihmeessä se olisi tarkoitus kiinnittää. Ompelemalla ? Taidan kipaista prismasta Mustaa itseliimautuvaa nylonpaikkalappua.. .

vas. H&M:n kuorihousut oik. Molo Kids Philo
H&M

Molo Kids Philo




perjantai 23. marraskuuta 2012

Pakkoloma netistä.

Oma läppärini sanoi poks ja pum. Tai ei se oikeasti sanonut mitään, mutta hukkasi vain netin. Orpo olo, todella. Kaikki kuvani, koko elämäni on koneellani. Todella orpoa miehen koneelta käydä lukemassa blogipäivityksiä tms. Joten pikainen päivitys "lainakoneelta" ilman kuvia. 

Vesseli on flunssassa, johan sitä jo hetki ehdittiin olla terveinä ja oppia menemään yksin nukkumaan. Yöt itsessään eivät tosin vielä suju. Ehkäpä sitten, kun imetys loppuu kokonaan. Vekaralla oli ensimmäinen jääkiekko-peli. Niukasti taisivat hävitä. Vekara teki 1 maalin ja sai tsemppari palkinnon. 

Kuumimmat puheenaiheet ovat Vekaralle lähestyvät eskari-kaverin synttärit ja joulu. Joulukuun alkuun lasketaan päiviä ja hienointa joulukalenteria odotellaan. Olenkin jemmaan ostanut Lego city kalenterin täksi vuodeksi. Viime vuonna oli star wars, joka minulle oli pettymys, toki pojalle mieleinen. Joulupukin konttiin minulla on muutama lahja vaatekaapissa jemmassa. Täytyy paketoida ne Vekaran ollessa eskarissa. Vielä olisi asiaa kaupoille, kunhan tästä vain pääsisi nappaamaan tuon äitini matkaan. 

Viikonloppuja :) Jokos teillä on lahjat ja joulukalenterit hommattuna ? 

Ja enhän olihan minun kuva tähänkin lisättävä. Alla kuva vanhasta pyykkikoneesta. Vekaran ollessa 1½vuotias, hän löysi tussin ja vietti hiljaisen hetken vessassa. :) 


lauantai 17. marraskuuta 2012

Hyvää Keskoslasten päivää!

Ikää Vekaralla 2vrk.

Tänään vietetään keskoslasten päivää. Esikoiseni syntyi raskausviikoilla 33+6. Kokoa hänellä oli syntyessään 2345g/43,5cm. Sopivan iso ikäisekseen. Vietti ensimmäisen viikkonsa Lastenklinikan teho-osastolla K7. Tämän jälkeen hän lähti vielä kasvamaan ja opettelemaan syömistä Kätilöopistolle lv37, kotiin hän pääsi  kun viikkoja oli 36+4. Eli Reilut 2viikkoa syntymänsä jälkeen.

Sairaala-ajasta en muista enää juurikaan mitään. Se meni kaiketi hieman utuisesti. Jälkeen päin en ajattele aikaa pahalla. Sairaalat eivät minulle kammoa jättäneet, ehkä pikemminkin tunnen oloni siellä jopa kotoisaksi. 

Keskostenpäivästä voit lukea lisää * Kevyt yhdistys Facebookissa sekä *täältä*, yhdistyksen virallisilta kotisivuilta. 

p.s. Lähdenpä tästä viikonlopuksi töihin. 

torstai 15. marraskuuta 2012

Leikkihetki

Teinpäs tänään jotain repäsevää. Sovin kaverin kanssa kahvittelu tuokion kodin ulkopuolelle. Paikaksi valikoitui lasten hoito-/leikkipaikka, jonka lähettyvillä oli coffee house. Kahvit mukaan ja leikkipaikalle. Varsin mieluisatapa minulle. Lapset saivat touhuta ja hyöriä ympäriinsä rauhassa. Ilman, että minun tarvitsi jatkuvasti puuttua tilanteisiin. Kotona äänenvoimakkuus on ajoittain melkoisen hmm. korkea etenkin Vekaralla. Vesseli on taas aina kiinni hifilaitteissa. Vekara löysi itselleen seuraa heti. Pienestä alle vuosikkaasta tytöstä, eikä Vesselilläkään tylsää näyttänyt olevan. Oli ilmeisesti rankkareissu, sillä Vesseli on nyt nukkunut reilut 2tunnin päiväunet. Täytyypi varmaan mennä herättelemään, ettei yö mene ihan höpöksi. 

P.s. Vekarasta ei sitten millään saanut kuvia. Vauhtia oli paljon. Vesseli yritti parhaansa mukaan pysyä perässä. 




keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Heijastimet!

Aikuiset voisivat myöskin kaivaa niitä heijastimiaan taskuista roikkumaan. Varsinkin näin pimeinä syysaamuina ja iltoina jää ihmiset näkemättä, kun katoavat pimeyteen. 

Huomasin tuossa vaatteita pyöritellessäni, kuinka hienosti Molo Kids on tämän näkyvyyden ulkovaatteissaan huomioinut, samaa ei todellakaan voi sanoa T2H:n ulkovaatteista. Harmillista. En itse halua ylimääräisiä roikkuvia heijastimia tms. kiinnitellä lastenvaatteisiin. Pyöriessä ja hyöriessä ne herkästi tarttuvat kiinni ja saattavat repiä vaatetta irrotessaan. Varsinkaan hakaneuloilla en kiinnittele yhtikäs mitään.  

Näkyillään !


tiistai 13. marraskuuta 2012

Päivä 15.

Unikoulua on nyt takana pari viikkoa, samoin imetys on vähentynyt x2/vrk. Aamutissi tai ehkä oikeammin aamuyönimetys ja illalla puuron jälkeen. Päivisin, varsinkin väsyneenä on kovinkin tissin perään. Eiköhän se siitä. Unikoulun puolelta loistavia uutisia. Vien Vesselin sänkyyn siinä 20 jälkeen. Rauhoittuu sänkyynsä ilman suurempia hepuleita ja nukahtaa itsekseen. Nukkuukin siitä sitten n.6-7tuntia ennen kuin heräilee. Miinuksena itselleni annan sen, että otan pojan melkein poikkeuksetta aamuyöllä viereen. Usein olen niin pöpperössä etten edes ole ihan kartalla itsekkään mitä öisin tapahtuu. Unikoulun aloituksen jälkeen, myös aamuherätyksemme on aikaistunut. Nousemme nykyään puoli 7 jälkeen keittelemään puuroa. Toisaalta, ehdimme nykyään paremmin touhuilla aamuset juttumme, ennen kuin lähdemme viemään Vekaraa eskariin. 

Imetyksen vähennyttyä aamu- ja iltaimetykseen, on ruokahalu kasvanut kovasti poikasella. Aamupuuro, lounas, välipala, päivällinen, iltapuuro uppoavat hetkessä. Annoskoko on tuplaantunut ja tuntuu ettei hän muuta tekisikään kuin söisi. En olisi uskonut vielä muutamaviikko takaperin kuinka paljon imetys oikeasti vaikutti hänen ruokahaluunsa ja syömiseensä. Toki hampaatkin ovat enimmäkseen tulleet. 

Meillä on päivärytmi ja saisin nukkua monta tuntia yössä, jos menisin ajoissa nukkumaan itsekkin. 

Pikku Vesselistä on tulossa huimaa vauhtia Pieni Iso Vesseli. Hän leikkii autoilla. Hainkin varastosta Vekaran vanhan parkkitalon. Suuri menestys. Molemmille. Ensimmäinen ilta menikin Vekaran sillä leikkiessä Vesselin ihmetellessä härpätystä. Myös pahvilaatikko, jonka sisällä Vekaran vanhat lelut olivat, oli huippumenestys. Laatikko tosin ei kestänyt kahden pojan käsittelyssä kovinkaan pitkään.

Se onkin Vesselin ja Vekaran nukkumaanmeno aika. Hyvää yötä!




perjantai 9. marraskuuta 2012

Pitkiä varjoja

Tähän on hyvä päättää viikko. Ihanan raikkaaseen pikkupakkasaamuun. Illaksi menen pariksi tunniksi töihin. Mukavaa vaihtelua se. Huomenna Vekaralla on ensimmäinen jääkiekkopeli, jännittää minua kovasti. Ehkäpä enemmän kuin Vekaraa itseään. Sunnuntaina vietämmekin sitten Isänpäivää. 

Ihanaa Viikonloppua kaikille!



torstai 8. marraskuuta 2012

Ei näin..

Tänään en kyllä ollut parhaimnmillani. Yö meni jotenkin sinne päin unikoulun ja muun vieroituksen kanssa. Noustiin aikaisin, keitin ensimmäisenä puurot niin täydellisesti pohjaan, että hajua ja käryä piti tovi tuuletella. Kattila taisi mennä siinä samalla pilalle. Pohjaa en pelkällä tiskiharjalla saanut puhtaaksi. Vekaran vietyä eskariin Vesseli nukahtikin jo rattaisiin ja tempasi reilut 30min tirsat heti aamusella. Aiemmin keskipäivällä nukutut päikkärit ovat siirtymässä historiaan ? Päivä meni jotenkin kitisten ja natisten, toivottavasti poju ei ole tulossa kipeäksi. Toiset tirsat hän ottikin, kun haimme Vekaran eskarista. Sama kitinä ja natina jatkui jälleen päikkäreiden jälkeen. Ruoka kyllä on maistunut hyvin. Niin hyvin, että ilta päättyi Vesselin oksentaessa päälleni. 
Päivä 10. Punaposkinen (söi kaksi makaronia laatikosta, ehkä muna ehkä maito, en tiedä kumpi reaktion aiheutti) poika nukahtikin heti, kun vein hänet sänkyyn. Vieroitus rinnasta näyttää olevan Vesselille rankinta. Repii ja riuhtoo paitaani ja kaivaa nänniä esiin. Ehkäpä se jossain vaiheessa. Hiljaa hyvä tulee. Eikö? 

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Keskiviikko

Hereillä ollaan. Muutaman päivän tauko blogimaailmasta , ihan puhtaasti omaa saamattomuutta ja laiskuutta. Nyt kuitenkin taas hereillä ja melkein pirteänä. Unikoulussa päivä 9. menossa. Edistystä nukkumatapoihin ja ruokailuun on tullut huomattavasti imetyksen vähennyttyä x2/vrk ja unikoulun alettua.

Nukkumaan mennään 21 aikoihin. Edistystä tässä on se, että aiemmin Vesseli ei malttanut nukkumaan ennen ilta kymmentä - yhtätoista. Se tietää siis vapaata aikaa minulle tunti-kaksi iltaan lisää. Ei yhtään huono, vai mitä? Ensimmäisen kerran heräilee siinä 4 jälkeen. Yleensä käyn kippaamassa pojan uudelleen sänkyyn ja laitan peiton päälle. Tämän saatan joutua toistamaan muutamaan kertaan. Usein kuitenkin rauhoittuu sinne. Seuraavaksi onkin kello jo 6-7välillä ja otan hänet viereen rinnalle. Kaikki ei ihan sulavasti ole kuitenkaan öiseen aikaan aina mennyt. Eräänä yönä heräsin neljän aikaan ja huomasin Vesselin olevan vieressä. Mitään muistikuvaa tapahtuneesta ei ollut. Nostin poitsun omaan sänkyyn ja jatkoin uniani. Seuraavan kerran heräsin hieman ennen 7 ja taas oli poitsu vieressä, eikä itselläni taaskaan mitään käsitystä asiasta. Olen siis touhuillut unissani. Hieno homma. Käskinkin toisen puoliskon tarkkailla touhujani enemmän, jos sattuu hereillä olemaan. Täytyy itsekkin mennä ajoissa (aikuisten oikeasti) nukkumaan, jos sillä vaikka välttyisi yölliset touhuilut.

Ruokailussa on tapahtunut ihmeitä. Kyllähän sekin oli odotettavissa imetyksen vähetessä. Vesseli ihan oikeasti syö. Viisi kertaa päivässä. Osan aterioista lähes kokonaan itse. Annoskoot ovat tuplaantuneet viikon aikana myöskin.

Vesselin lempipuuhia ovat Isoveikan huoneen sekoitus ja imurointi. Aamulla ensimmäisenä köpöttelee Vekaran huoneeseen ja kiipeää sänkyyn höpsöttään (jolloin minä ehdin ripeästi keittää kahvit ja puurot). Olen todella iloinen, että Vekara ottaa pienemmän mielellään huoneeseensa touhuilemaan, vaikka lopputulos onkin täyskaaos. Kaikki lelulaatikot lattialle kipattuna. Imuroida Vesseli saa myös aika vapaasti. Pölyä ja varsinkin hiekkaa tuntuu olevan loputtomasti, joten mitään haittaa ei ainakaan siitä ole. Eteisessä, kun kuuluu vielä kiva kilinä hiekan ropistessa. Mitäs lempipuuhia teiltä löytyy?

Laiskuuttani voin syyttää tästäkin hiekanmäärästä eteisessä. Rattaissa kantautuu aivan huisin paljon, mutten jaksa rattaita vaunuvarastoon viedä. Koen helpommaksi, että voin pakata kaiken lähtövalmiiksi ennen liikkeelle lähtöä.


Väsy meinasi yllättää aikaisen aamun johdosta, mutta imurointia ei vaan voinut kesken lopettaa. 
http://sunnuntailapset.blogspot.fi 
Ja täältä pääsee *Arvontaan*

perjantai 2. marraskuuta 2012

"Minä itse!"

On muuten varsin itsepäinen poika tuo meidän Vesseli. Ruokailut sujuvat toistaiseksi ihan hyvin, kunhan hän saa itselleen lusikan. Muutoin suu pysyy kiinni ja visusti. Kovin äkkiä hän oppi lusikan tarkoituksen ja ns. toimivuuden sen jälkeen, kun minä älysin mistä ruokailuhepulit johtuvat. Positiivista on myös, että ruoka tippuu usein suoraan takaisin lautaselle, jos ei suuhun asti päädy. Alkuun kaikki oli pöydällä ja lattialla. Mutta se tuskin ketään yllättää. Lusikaksi hälle kelpaa vain muutamat tietyt. Muutama tavallinen teelusikka ja sitten nuo avantin(?) ensilukat, jotka näköjään vaihtavat väriä, jos ruoka on liian kuumaa. Lautanen pysyy kohtalaisen hyvin paikoillaan, vaikkei meillä mitään imukupillisia olekkaan. Esikoisen jäljiltä onneksi jokunen muovilautanen kuitenkin vielä löytyy. 
Minkähänlainen lusikka olisi paras tuommoisen "taaperon" kätösiin ja suuhun sopivaksi? 
On se varmaan uskottava, että vauva-aika alkaa tosiaan olla ihan virallisesti päättynyt. "Minä itse!" vaihe siis starttailee. 

Päivä 4. 
Rytmit alkavat hahmottua. klo.21 sänkyyn tassutellen. Syliin tai tissille ei nukuta. Eilen yöunille nukahti, 30minuutin tassuttelujen jälkeen. En siis kököttänyt sängyn vieressä puolta tuntia. Vaan kävin välissä sohvalla kököttämässä ja tuijottamassa kelloa 2min -ei nuku, tassutellaan-sohvalle5min-ei nuku-tassutellaan jne.. Eli ihan hyvin mielestäni. Omassa sängyssään viihtyy kyllä, jos silittelen häntä kokoajan, mutta sehän ei ole tarkoitus. On tästä ollut jo nyt apua yöuniin. (Aiemmin siis häräillyt 30min-2h välein läpi yön. Vähintäänkin 4x). Hän heräsi seuraavan kerran vasta 02. Kippaus makuulleen silitellen x kertaa. ja sen jälkeen nukuttiinkin jo lähes 5.  Herätyskellon soidessa vähän jälkeen puoli 8 nousimme aamupuuron keittoon. 

Raskainta Vesselille on ehkä rinnasta vieroitus. Se on ollut hänelle niin lohtu, kuin hörpsypaikka. Onneksi syli itsessäänkin näyttää jo riittävän hyvin hänen rauhoittumiseen ja turvallisuuden tuomiseen. Tutti kai normaalisti olisi tämä lohtu tässä asiassa. Meilläkun ei tosiaan niille ole opittu. Yritystä on kyllä ollut. Vältymmepä siltä vieroittamiselta, jos ei muuta. Ihan täysin en ole vielä "tissibaaria" sulkenut. Vaan aamuisin ja iltaisin on vielä tarjoilua. Väsyminen alkaa tuntua ja vaikuttaa tekemisiin. Tuntuu, että öisin teen asiat unessa, ilman järjenhiventä, kuin unissakävelijänä. Hämärästi muistan vastaavanlaisen "horroksen" esikoiden kohdalla tulleen, jo 6kk kohdalla. Silloin olin aamuyön tunteina jo hokenut "sammuta se" ilmeisesti herätyskellot ja itkut menneet jo aika pahasti päässä ristiin. 

Kaikesta huolimatta vauvakuume ei vaan tunnu katoavan mielestä... 
On tämä äitinä oleminen varsin eriskummallista. 

torstai 1. marraskuuta 2012

Se alkoi nyt...

Päivä 3. 
Nyt jo kolmena iltana olemme nukkumaan mennessä noudattaneet aika tiukkaa linjaa Vesselin kohdalla. Rinnalle tai syliin ei nukahdeta. Samaa linjaa yritän myös pitää päivällä. Syli ei ole nukkuma paikka (poikkeustilanteita toki löytyy esim. toisen ollessa sairaana) ja tissini eivät ole huvitutteja. Kumpikaan pojista ei ole ikinä huolinut tuttia, joten olen huomannut olevani toisinaan myös tutti. 
Viimeyönä sinnikkäästi kävin kippaamassa Vesselin makuulleen ja vasta aamun puolella otin rinnalle. Olen ihan tyytyväinen itseeni. Tosin tästähän se vasta alkaa. Suurin motivaationi Vesselin omaansänkyyn nukuttamisessa on tosiaan se turvallisuus. En halua herätä, joku yö siihen, että toinen tippuu sängystä.

Allergian kanssa olemme edenneet Vesselin kanssa siihen pisteeseen, että kauramaito on alkanut maistua. Jes! Muksun soijamaito ja nutrilon pepti2 olivat hänen mielestään ihan no no. 
Ruoka on maistuu jälleen. Onko tilanne todella se, että olemme terveitä ja uusia hampaita ei juuri nyt ole tulossa. Nautin todella näistä "normaaleista" olo suhteista. Univaje itsellä on pieni juttu, silloin kun lapset voivat hyvin. 

Aamuisin puuro nautiskellaan tietenkin kera mansikoiden. Mikäs sen parempaa. 


tiistai 30. lokakuuta 2012

Aamut

En ole koskaan ollut erityisemmin aamuihmisiä ja varsinkaan ilman aamukahvia minusta ei ole mihinkään. Aiemmin olen nukkunut milloin vaan ja missä vaan ilman ongelmia. Nyt kuitenkin alkavat yöheräämiset minullekkin riittämään. Ei oikein päivälläkään pysy enään ajatukset koossa ja tekemiseni alkavat vaikuttaa toisinaan varsin hullunkurisilta. Myöskään poikien sairastelu ei ole omaa virkeystilaani edistänyt. 
Vesseli ei ole nukkunut kokonaisia öitä varmaan 8kuukauteen. Omassa sängyssään ei viihdy alkuunkaan ja meidän välissä nukkuminen alkaa olla vaarallista, erityisesti tippumisvaaran vuoksi (meillä on hirvittävän korkea sänky). Vannoin aiemmin, että taaperoa en ainakaan imetä. No, tässä sitä nyt ollaan. Yli 1vuotiaan tissiriippuvaisen kanssa. Morjensta vaan. Sitä, kun öisin on niin mukavuudenhaluinen ja haluaa päästä helpolla. Vaan ei auta. Mielessä on ollut jo pidemmän aikaa tämä unikoulu homma. Esikoinen "koulutettiin" nukkumaan ja hienosti meni. Tosin häntä imetin 8kk asti ja unikoulua hänelle pidimme siinä vuoden iässä, jolloin hänet myös siirrettiin omaan huoneseen nukkumaan. Tällä kertaa ei ole mahdollisuutta siirtää toiseen huoneeseen. Olen jo muutamana iltana ollut, että nyt aloitamme (+ sairastelu on viivästyttänyt) sitten itse olen möhlinyt, kun en linjaani ole pitänyt. Vesseli raukka. Enemmän hän kärsii äitinsä päättämättömyydestä kuin siitä, että nyt oikeasti tekisimme nukkumis ja yö"tuttina" olemisen kanssa jotakin. 
Olikohan tämä taas tarpeeksi epäselvästi ilmaistu.
Siis unikoulu ajatuksissa ja tulossa. Kunhan sen aloitan ihan oikeasti, enkä vain puhu "pitäisi aloittaa" niin kerron sitten kuinka meni tai menee. 

Kellojen siirtäminen oli muuten huippujuttu. Illat pimenevät, mutta sehän vain tarkoittaa kynttilöiden ja tuikkujen käyttöä. Ihanaa. Vieläkun takka olisi. Ehkä sitten eläkepäivillä omistan kodin takalla ja omalla omenapuulla. Ehkä. Eihän minulle ennen sitä olisikaan aikaa istuskella iltahämärässä torkkupeiton kanssa takan äärellä. Onneksi kuitenkin mökillä tämä onnistuu aina silloin tällöin. 
Onnekseni on eskarilainen perheessä, joka täytyy joka päivä viedä ja hakea. Muuten saattaisin laiskistua ja menettää kaikki ihanan aurinkoiset aamut joista saa energiaa. 

maanantai 29. lokakuuta 2012

Arvonta vinkki

Pikainen arvonta vinkkilinkki postaus. Kukapa ei tahtoisi lahjakortteja voittaa :) 


Käykääs äänestämässä paras toppapuku-setti *Täältä*klik* ja osallistu samalla arvontaan.  Voit voittaa 10, 20 tai 50euron lahjakortin NiiloIloon . Suosittelen lämpimästi. 

lauantai 27. lokakuuta 2012

Vekaran talvivarusteita

Vesselin talvivarusteet piti sovitella tänään, ensilumen tultua. Ticket to heaven:n setin ostin jo keväällä outletista. Koko on 128/8y. Vesseli oli 6v neuvolassa keväällä 116cm pitkä, ja viimeksi kotimitalla mitattuna 118 eli ei hirmuisesti ole pituutta kertynyt. Siksi vähän jännittikin, että onko puku valtava. Yhdet erilliset Luhdan toppahousut löytyvät myös kaapista, ne ovat kokoa 122, uskoisin niiden olevan hieman passelimmat. 

Viimeksi tätä asua sovittaessa se näytti jotenkin todella jättisuurelta. Ehdin tilata Vekaralle tästä syystä Polarn o. Pyretin nettimyymälästä haalarin. Muistaakseni oli 20% alennusta. Koko on 122. Kovin reilun oloinen sekin, toisaalta tuo poika on kovin hoikkeli. Mahtuupa kerrosta alle helposti. Hatun tilasin Babyshop.com:sta. Miten voikin olla niin vaikeata miellyttää 6vuotiasta, kun pitää olla hienoa muttei nössö ja kuitenkin lapsekas. Yritän pitää vielä kiinni minun mussukasta, joka Ei ole vielä koulussa. Vasta eskari. Pieni lapsi vielä. Kovasti vaan tuntuu olevan kiire kasvaa isoksi pojaksi. Tänään hän kuitenkin myönsi pelkäävänsä, joskus pimeää. Aiemmin siis kiistänyt pelkäävänsä yhtään mitään ikinä. Pipo oli nyt kuitenkin mieluisa. Kevääksi kuulemma punainen pipo valkoisilla tähdillä, koska hän pitää tähdistä. Ettei vain tässä nyt yritettäisi mielistellä äitiä, jolla on hieman taipumusta tykästyä tähtikuosiin. Ja pojillahan on punaiset maxomorran paidat valkoisilla tähdillä, kuten Vekarakin minua muistutti. 

Kengät ovat Haltin Ortona Drymax, Snow boot Jr. Onpas taas kengillä nimi. Nämä haimme Vekaran kanssa Budget sportista. Tarjouksessa olivat nekin. Sovittelimme useita ja kuten varmaan arvaattekin, ei mitään mieleisintä hommaa pojalle, kun leikkikavareitakin olisi ollut. Välillä tuntuu, että Vekaran kanssa on aivan mahdotonta käydä nätisti ja nopeasti kaupassa. Kaikesta pitää vängätä, kaikkea pitää kinua, koskea, räveltää. Ehkä ärsyttävintä on, että joka paikkaan pitää poukkoilla ja säntäillä holtittomasti. No, saimme sillä kertaa kengät lopulta ostettua. "Äiti, nää on aika nolot" oli kommentti näitä sovittaessa. Selitettyäni, että talvella ei voi kulkea pikku tennareissa, mutta jos näin haluaa tehdä niin lumileikkeihin ei voi osallistua ja ulkoilukin rajoittuu eskari matkan kävelyyn ja takaisin kotio. Eivät ne enään niin nolot olleetkaan. 

Nyt, kun varusteet on testailtu ja sopiviksi havaittu. Niin ei muutakuin lisää lunta odotellen. 

Ticket to heaven India set 128 

Polarn o. Pyret 122


Molo kids kenzie 6/8 (skydiver)

Halti 33