torstai 30. elokuuta 2012

Utuinen aamu

Lämmin mutta utuinen syysaamu
Kävinpä isomman pojan kanssa eilen lääkärissä, kun alkoi ymmärrys loppuakastelu ongelman kanssa. Vekara on jo eskarilainen, joten uskoisin häntäkin ongelman häiritsevän ja nolottavan. Ongelmaa on ollut noin vuoden ajan. Alkuun mietinkin, että johtuuko ongelman alku Vesselin syntymästä. Koska asiaan ei kuitenkaan tullut tässä ajan kanssa helpotusta, ehkä pikemminkin kastelua on tullut enemmän, päätin mennä asian kanssa lääkäriin.  Neuvolassa olen asian ottanut puheeksi, mutten ole saanut vastakaikua, enkä vastauksia ongelmaan. Nyt, kuitenkin sain tarpeekseni ja varasin ajan. Pääsimme lääkäriin ja pojalta löytyikin yllättäin korvatulehdus. Se saattaa aiheuttaa osan yöllisistä haahuiluista. Saimme myös lääkityksen kasteluun. Iltaisin otettava lääke, jonka pitäisi vähentää ilmeisesti virtsan erittymistä ja näin vähentää öistä pissaamisen tarvetta. Jäämme seuraamaan tapahtumien kulkua ja edistymistä asian kanssa. Ja kun asiasta eskariin mainitsin, niin sain vastaukseksi, että kyllä me näille painotamme että itse pitää muistaa vessassa käydä. Onhan sekin hyvä, mutta kun se ei ole meillä nyt se asian ydin. Harmistus. Täytyy jutella vielä toistamiseen jonkun toisen hoitajan kanssa aiheesta. 

Onko muilla kokemuksia aiheesta? tai vastaavanlaisesta lääkkeestä? Onko siitä ollut hyötyä? Näiden ongelmien pitäisi poistua lapsen kasvaessa. Toivon siis parasta. Inhottava ongelma. Uskoisin, että päiväsaikaan ongelmana on erityisesti malttamattomuus. Yöt onkin sitten toinen tarina, eikä unissaan kävely ja haahuilu ympäriinsä auta asiaa. 

Molo kids softshell nordic

Lisää vaatetuksesta.. Siinä meidän pienimmän ns. kauppatakki, Molon softshell. Ihanan pirtsakat värit. Tykkään kovasti. Onnistuin tuon -50% alennuksesta Jumbon punavuorenpeikosta viime kesänä. Tuohon kimperin pipoon ihastuin jo viime keväänä. Tilasin kevääksi popilta turkoosin kuoritakin ja isommalle vihreän softshellin. Alennuksesta nekin. Postia odotellessa. 



sunnuntai 26. elokuuta 2012

Vaatetusta

Haikeana katseli Vesseli isompien leikkejä pihan puolella. 
Nyt saa syksy tulla, kun on kerran niin pitkään tehnyt jo tuloaan. Vaatetta lapsosille on sopivasti haalittu. Pitäisi siis ulkoilujen sujua ihan hyvin. Varusteet on sen mukaiset. Paitsi kenkätilanne. Harmikseni huomasin Vesselille varatut kengät ovatkin liian pienoiset. Myyntiin siis menivät ne. Huuto.net:iin. Harmistus suuri. 
Uusia etsimään. En tiedä missä välissä tuon Vesselin jalka pääsi taas venähtämään. 

Tutta kengät koko 21
Haalareita on pienokaiselle kertynyt useampi, joista po.p:n haalari nyt käytössä. En siitä ainakaan hetkeen malttaisi vielä luopua, niin ihastunut turkoosiin väriin olen. Odottamassa ovat toki Molon sininen haalari ihanine tähti-heijastimineen ja Vekaran vanha Lassien haalari. Uuden veroinen tämä lassien haalarikin, kun ei sitä ole juurikaan pihalla ehditty pitää aikoinaan.


Jesperjuniorista kävin hakemassa vielä muutamia asusteita syksyä varten. 
-50% tarjouksessa kun jonathanit olivat. Nyt kelpaa hiekkalaatikoilla touhuilla. 


perjantai 24. elokuuta 2012

Tulipa mieleeni

Näin syksyn tullen, koulujen ja päiväkotien alkaessa alkaa jälleen yksi urakka. Vaatteiden nimikointi. Haalareissa ja takeissa usein on paikat näitä varten. Itse en kuitenkaan mielelläni itse vaatteeseen tahtoisi kirjoittaa nimeä. Vaatteen, kun olisi tarkoitus mennä lapselta toiselle. Mielestäni lopputulos olisi kovin suttuinen. Vaatteita eteenpäin annettassa/myytäessä on mielestäni kiva, että uusi omistaja saa vaatteen nimikoida myös siististi. 

Eräällä keskustelukanavalla juttelimmekin muiden äitien kanssa mm. villasukkien nimikoinnista, niissäkun ei sellaista nimilappua usein ole valmiina. Ellei sitten tilaa näitä kankaisia nimikointi lipareita ja ompele niitä sitten kiinni. Itse olen jo useamman vuoden (työni innoittamana) käyttänyt Leukoplastia. Ruskeaa kannasteippiä. Sekä tietenkin permanentti tussi. Tämä kestää hyvin pesukoneessakin, tietenkin myös teippipaikka vaikuttaa pysymiseen. Mukavia nimikointi hetkiä syksyn pimeinä iltoina ja talvivaatteita keräillen.





keskiviikko 22. elokuuta 2012

Simpura

Viimeiset pari viikonloppua on mennyt juhliessa tuttava perheen ristiäisiä ja sukulaisten häitä. Kuukauden sisään 2 häät ja ristiäiset on aika raskas yhdistelmä. Ainakin, jos minulta kysytään. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että sukulaiset alkavat olla jo naitettu ja ristiäisiin, ei niin herkästi kutsuja tulekkaan. Saa siis hengähtää kunnes alkaa kierros II eli Rippijuhlat. 

Arki on pyrähtänyt käyntiin. Esikoisen eskarin ansiosta meilläkin on tällä hetkellä säännöllinen päivärytmi. Ei ole huonojuttu se. Tuntuu, että itsekkin jaksaa pyörittää tätä palettia taasen hieman paremmin. Vaikkakin parannettavaa olisi tässä kodinhoidossa vielä runsaasti. 



Parempia juttuja kehitellen..

Ja muistakaa, talvikin on tulossa..Täältä voit osallistua!

tiistai 14. elokuuta 2012

Syksy tuli, vaikka kesäkin jäi viettämättä.

Syksy saapui ja toi mukanaan pienet koululaiset. Oli mukava huomata, että tässä lähellä on koulun aloitukset huomioitu ja pieniä koululaisia oli aamulla tien ylityksissä auttamassa ja vahtimassa aikuisia. MLL-liivit päällä näkyi useampia aikuisia tienylitys kohdissa, sekä vastaamme tepasteli pari kappaletta ratsupoliiseja. 

Ristiriitaisin tunnelmin kuitenkin syksyyn. Mukava kun esikoinen aloitti eskarin ja osan päivästä saamme pienemmän kanssa touhuta kaksin. Voin sanoa, että kylläpä hermot ovat tänä aamuna levänneet. Aamukahvin sai juoda rauhassa ja pienempikin sai kaipaamansa ruokarauhan. 
Syksy myös tarkoittaa pienemmän täyttävän vuoden. Vauvani on kasvanut salaa isoksi. Varsin harmillista. Täytyypä muuten opetella valmistamaan herkullinen voileipäkakku, tulevia kekkereitä varten. 

Kesä vain suhahti ohitse. Muutamia lämpimiä päiviä oli. Kuitenkin tuntuu, että kesä loppuu ennenkuin ehti alkaakkaan. Linnanmäen reissukin on vielä käymättä. Jospa säät vielä sallisivat ja pääsisimme käymään sielläkin. Muilta osin kaikki pakolliset kesän retket onkin tehty. Harmillista, ettei rannalle päästy tämän kesän aikana ollenkaan. Parempia kelejä ensi kesältä toivoen. Jospa sen saisin myöskin vielä kotona vietellä. 
Olisin oikein tyytyväinen. 

lauantai 4. elokuuta 2012

Syksy lähestyy

Iltalehti uhkailee ensiviikolle kylmää, jopa alle 15asteen lämpötiloja. Tutkailinkin lapsosten ulkovaatetustarpeita ja hyvältä näyttää syksylle. Pienemmälle on 3 vk-haalaria, en tosiaan tiedä kuinka näin on päässyt käymään..(jotain vaikutusta saattoi olla jumbon punavuorenpeikon loppuunmyynnillä). Isommallekkin löytyy pari takkia ja ulkoiluhousuja siihen kaveriksi.

Talveksi pienemälle on myöskin 3 haalaria, puolustuksena voin sanoa ostaneeni vain yhden. Alennusmyynnistä keväällä ostin ja kaikki ovat hieman eri kokoisia. Kasvu huomioiden. Isomman kohdalla viime kevään alennusmyyntien hankinnat eivät osuneetkaan ihan nappiin. Kasvunvaraa huomattavasti liikaa. Siispä tilasin Vekaralle uuden haalarin, kaapissa olevan 2osaisen toppa-asun tilalle. Sen saapumista odotellessa. Keväällä hankkimani jääköön odottamaan kasvupyrähdystä. Kyllä se joskus sopii. Ainahan on Vesseli odottamassa vuoroaan, jos ei Vekaralla tule pidettyä. Onhan noita muitakin vaatteita tullut säilöttyä jo useampi vuosi, ilman sen kummempaa syytä. "Jos niitä vaikka sattuisi tarvitsemaan" on mielestäni ihan pätevä syy tällä kertaa. Samasta syystä taitaa oma vaatekaappi tursuta kaikea turhaa vähän enemmänkin.

Toppahaalari
Polarn o. Pyretin haalari siis kyseessä. 
Tietenkin asusteet kuuluvat syksyyn ja talveen.
Niiden hankinta on meilläkin vielä edessä, mutta ihania pipoja on mahdollisuus voittaa arvonnasta. Siitä kiitos kuuluu käsistään taitavalle anana:lle. Omaa suosikkiani en osaa kyllä valita.
 Kaikki kelpaisivat tähän osoitteeseen.

Käykääs muutkin osallistumassa  @ anana blog.



Viileitä säitä odotellessa.

perjantai 3. elokuuta 2012

Ihanan kamala katutyö

Onhan se hienoa, että saadaan jalkakäytävä tähän talon eteen, niin ettei soralla ja autotiellä tarvitse hyppiä. En vain ihan ymmärrä kaupungin toimintatapoja ja aikatauluja näiden urakoiden suhteen. Olen useinkin kyllä nähnyt, että katuja kaivetaan auki ja laitetaan puomit ympärille. Sitten se kuoppa on siinä aikaa x, jonka aikana näen ehkä kerran työmiehiä paikalla ja silloinkin 1 touhuaa jotain ja muut 3-5 katsovat vierestä. Jonkun ajan kuluttua kuoppa kuitenkin on kadonnut uuden asfaltin alle. Mutta olisiko tämä voinut, ehkä tapahtua nopeammin, jos työmiehiä olisi ollut useammin paikalla, eikä vain yksinäiset työkoneet siellä seisoskelemassa.

Onko kaupungilla tosiaan varaa seisottaa kalliita kaivureita päivätolkulla yksikseen kuopan vierellä..ja monta urakkaa samaan aikaan ja ilmeisesti vielä samat työntekijät useammilla kuopilla, ehkä niin. En ole tutustunut kustannuksiin tai muihin syihin miksi näin näyttää olevan.

No meidän ikkunan alla on siis tietyö meneillään. Onhan se hienoa herätä aamulla siihen, että kaikki tärisee ja rämisee, sänkyä myöten. Toki kello 0800 on jo sellainen aika, että hyvähän se on jo nousta aamukahville. Jonka rauhassa nauttiminen on tässä kohtaa pelkkä haave. Tämähän ei toki toistu joka aamu samaanaikaan. Hyvä niin, sillä kyltin tietojen mukaan katu valmistunee vasta myöhään syyskuussa. Toisaalta, ehkä säännöllinen työaika olisi ihan hyvä asia. Sillä ryminä ja räminä vaihtelee 8-14 välillä ja kesto vaihtelee 5min-1h. Yleensä kuitenkin silloin, kun Vesselillä olisi päiväuniaika.

Eilen yritimme paeta ulos rattailemaan päiväunien ajaksi.. Sehän melkein onnistuin.. Vesseli vaan ei suostunut nukahtamaan rattaisiin uudelleen, kun kerran syliin oli jo ehtinyt torkahtaa. Ja työmiehetkin kaikkosivat johonkin samoihin aikoihin. Kun ulkoa tulimme takaisin ja tarkoitus oli ruokailla, alkoivat taas astiakaapit helistä ja lattia täristä.

Ja tätähän olisi sitten tiedossa vielä pitkään. Jes! Eipä mulla tällä erää muuta.


torstai 2. elokuuta 2012

Leipomuksia

Eilen iski tarve leipoa jotain hyvää. Selailin aikani nettiä ja muistelin mitä hyvää olen viimeaikoina syönyt. Muistinpa sitten syöneeni Oulussa Ravintola Hella:ssa ihan mielettömän hyvää suklaakakkua. Suklaakakussa oli mokkakreeme raita ja valkosuklaata päällä Nam!

Päätinpä sitten alkaa metsästämään ohjetta. Mikään ei oikein tuntunut osuvan kohdalle, niinpä päätin tehdä suklaakakun valion ohjeen mukaan ja siihen mokkainen täyte.

Suklaakakku paistui päältä rapsakaksi ja sisältä jäi niin löysäksi, ettei halkaisu onnistunut.. Täytteen kohtalo ei ollut paljonkaan parempi.. Jäi melkoisen löysäksi, ettei se edes kuorrutteeksi sopinut. Kastikkeeksi enemmin. Löysinpä kaapin perukoilta pari liivatetta. Sulatin ne kahviin ja heitin sekaan ja kipon kaappiin hyytymään.

Söimme sitten suklaakakkua kera mokkainenjuustokakkupallero tms. Maku oli hyvä vaikkei tulos ollutkaan suunnitelman mukainen.