maanantai 7. lokakuuta 2013

Vesselin ensimmäinen päivä päiväkodissa



Nyt se on sitten virallisesti alkanut Vesselin päivähoito ja minun urani kotiäitinä päättyy. Hakeat ovat tunnelmat. Aamu alkoi raskaasti. Diskovalot alkoivat vilkkua silmissäni heti ne avattuani. Voi räkä. Vuosia poissa ollut stressipohjainen migreenini on päättänyt tänään lyöttäytyä seuraan. Silmiä siristellen pohdin, olenko väsynyt vai onko tämä nyt se auraoire. Kätenikin alkaa puutua, joten nyt on todella kaivettava lääkkeet ennen kuin megamahtava särky jyrähtää päälle. Ihmeen kaupalla löydän lääkkeet ja pääsen puuron laittoon. 
Migreenin ja lääkkeen vuoksi päädymme menemään päiväkodille bussilla. Raitis ulkoilma voisi virkistää myöskin tätä pöllähtänyttä oloa. Samalla pystyimme saattamaan Vekaran melkein kouluun saakka. Bussilla matkustaminen on nykyään Vesselin mielestä mukavaa ja pois jäädessämme hän vilkuttaa bussille ja sanoo heipat. Parit lentopusutkin taisi lähettää.

Vein vesselin päiväkotiin ulkoiluaikaan. Hän jäi pihalle, kun menin sisälle juttelemaan hoitajan kanssa. Tullessani kenkiä laittamaan jalkaan, kuulin kuinka hän äitiä huuteli oven takana. Ei auttanut kuin purra huulta ja kerätä rohkeutta. Nostin hänet syliin ja annoin halit, pusut ja heipat,
jonka jälkeen annoin hänet hoitajan syliin.  Vesseli toki rimpuili vastaan. Tuntemattoman syliin nyt tällälailla pistetään. Itkien hän sinne jäi. 
Minun pokkani riitti nurkan taakesi, jolloin oli jo pakko kaivaa nenäliina jos toinenkin. 

Päivä oli minulle hieman hankala, koko ajan mielessä pikku mies ja kuinka hän nyt sinne sopeutuu. Migreenikään ei tuntunut helpottavan.
Särkyä ei vielä ollut, olo kuitenkin omituinen. Siis kottiin lepäilemään.

Tämän viikon olen vielä kotona ja päivät eivät onneksi ole kuin 4-5h mittaisia. 

Kun menin Vesseliä hakemaan, olivat he päiväunilta heränneet ja olivat välipalalla. 
Vesselin päivä oli mennyt ihan hyvin. Hän oli rauhoittunut pian lähdettyäni. Sisällä hän oli suuttunut, kun ei ollut päässyt isompien lastenryhmään. Päiväunia oli nukkunut tunnin ja herännyt rauhallisesti niiltä. 
Lounasta hän ei ollut syönyt. Kotonakaan ei laita suuhunsa ruokaa, jos se on yhtään hänestä oudonnäköistä.
Välipala näytti onneksi maistuvan ja riisimaidon oli kelpuuttanut juomaksi. 

Itkuhan siinä Vesselille tuli, kun hakemaan menin. Rauhoittui heti syliin, mutta selvästi tarrasi kiinni. Onnellisena hymyssä suin oli, kun kysyin että lähdetäänkö kotiin. Kiireesti piti saada vaatteet päälle ja vilkutteli iloisena "Moikka!".

Huomenna uudestaan. 

Nyt menen voimaan pahoin ja ottamaan lisää lääkettä, migreeni ei sittenkään luovuttanut.

8.10.13 muokattu mm. oikeinkirjoitusta. Migreenikin selätetty toistaiseksi.