torstai 20. syyskuuta 2012

Arpaonni

Kävipä tuossa syyskuun alussa niinkin mahtava juttu. Voitin Pikkujekun *klik* syysarvonnan, olen jo pidemmän aikaa ihastellu hänen kättensä taitoja, mutten ole vielä raaskinut niitä tilata *Täältä*. Aivan mahtavaa kerrassaan. Tänään ne sitten saapuivat kotiin asti. Ja onhan ne ihanan pehmeätä velouria suloisella Hiiri kuvalla.

Kiitos Ihanista pöksyistä Pikkujekun Suville.  




keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Eräänä heikkona hetkenä.

Joopa joo, eilen tuli paketti Jeriikasta *täältä*. Eräänä heikkona hetkenä menin ja tilasin Mini Rodinin biker haalarin Vesselille. Ihana on kyllä. Aivan mielettömän suloiselta näyttää haalari päällä. Lompakkoni onneksi Vekaran kokoista hupparia ei ollut saatavilla. Heikosta hetkestä olisi saattanut tulla vieläkin kalliimpi. 

Viime yönä Vesseli heräsi 23 aikoihin. Makkarissa kuuntelin, että jopas myrskyää. Peltikatto kuulosti ihan vääntyvän. Samassa kyllä hoksasin, ettei se ole normaali ääni täällä vaikka kuin myrskyäisi. Raotin verhoja ja hohhoijjaa. Vanhaa ylikulkusiltaa purettiin keskellä yötä. Eli jos aamuisin ei saa nukkua pitkään katutyön takia, niin yöllä sitten valvoskellaan purkutöiden aiheuttamien metelien takia. Päivällä vuorostaan keräilivät yölläpurkamiaan osia ja purkujätettä. En ymmärrä miksi purkutyö tehdään yöllä. Tie on vilkas, mutta toisaalta myös helppo katkaista, kiertotie löytyy varsin läheltä. Ja vastahan ne tietyön on saaneet hyvällemallille. Käytännössä tie on ollut osittain poikki jo pidemmän aikaa. No, jospa ne kohta olis kaikki valmiita.  
Täytyy vielä ottaa kuva haalarista Vesselin päällä. 

maanantai 17. syyskuuta 2012

ViikonLoppu

Oli kyllä rankka viikonloppu. Ainakin sellainen olo oli eilen illalla. Vaikkei mitään erityistä edes tehty. Perjantaina leivoimme pullaa. Onnistuivat yllättävän hyvin. Voisilmäpullia siis teimme ja ohjeen löysin (niinkuin monta muutakin ohjetta) valion sivuilta. *täältä ohje*. Perjantai-iltana pyörähdimme ystäväni luona. Pääsivät lapset hillumaan ja heilumaan. Lauantaina suuntasimme ystävälle takaisin, sillä hänen esikoisellaan oli synttärit. Siinä sitten vierähtikin päivä eteenpäin, reippaasti. Sunnuntaina ohjelmassa oli Vekaran kiekkotreenit ja illemmalla saimme ihania vieraita serkustani ja hänen perheestään. Ja näin tuli loputkin pullat syötyä.

Sunnuntai illan odotin vain, että rakkaani tulee kotio ja saan lapset nukkumaan. Vesseli oli kuitenkin niin innoissaan isin kotiin tulosta, että ei malttanut unille käydä vaan höpötti ja touhusi puolille öin. Haukotus!
Palkitsin itseni kuitenkin kulhollisella jäätelöä. Olin sen tarpeessa. 

Mitähän minä seuraavaksi leiposin ?
En ole muuten koskaan tavallisia sämpylöitä tehnyt.. olisikohan niiden vuoro.

Maanantai ja uusia haasteita kohti!

 

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Odotustila


alakulmassa Vekaran 33 kengurut ja minun 36 punaiset vikingin kenkulit... 
Kävimme Vesselin ja Vekaran kanssa viikolla puheterapiassa. Sillä välin me touhuilimme Vesselin kanssa odotustilassa, josta oli tullut ihan viihtyisä, viime käyntiin verrattuna. Vekara on siis käynyt puheterapiassa täytettyään kolme. Puhetta ei silloin juurikaan tullut ja sekin vähän mitä tuli, oli mielestäni kuitenkin ymmärrettävää. Keltainen oli banaanin värinen ja vihreä oli sininen ja päin vastoin. Jos hän jotain halusi, niin osasi sen vaatia sitten muilla tavoin. En voi kuitenkaan kehua, puheterapian olleen se apu meille. Tai startti puheen paranemiselle, niin harvoin käynnit ovat olleet. Itse käyttäisin sanaa seuranta. Sopii mielestäni paremmin tähän tilanteeseen. Edellisen kerran kävimme keväällä ja nyt sitten muutama päivä sitten. Suurinpiirtein alusta alkaen käynnit ovat olleet pari kertaa syksyn aikana ja pari kertaa keväällä.

Tällä hetkellä Vekaran puhe on mielestäni jo ihan selkeää. Toki välillä tulee ajatus ajatuskatkoksia, mutta niinhän meille aikuisillekkin. Joitain sanan vääntämisiä hällä tulee edelleen säpäleiksi on sipaleiksi jne. Ei kuitenkaan mitään kovin häiritsevää. Viimeisimmän käyntimme syy ei kuitenkaan enään olekkaan itse puheessa, vaan lukemisen valmiudessa ja siinä kuinka Vekara oppii tunnistamaan kirjaimet.
Jäi hieman vaivaamaan tämä. Kuuluuko juuri eskarin aloittaneen tunnistaa kirjaimet jo. Eikö nimenomaan eskari ole sitävarten. Tietenkin sitä on siinä ohella hyvä seurata, että kuin lähtee homma sujumaan ja sen mukaan lähteä eteenpäin. Noh, en nyt ole varma onko tämä hyvä vai huonoasia. Tai onko meille hyödyllistä käydä puheterapiassa. Näillä mennään eteenpäin. Katsotaan mitä jatkossa. 

perjantai 14. syyskuuta 2012

Perjantai

Ja näin se viikko jälleen tuli ja meni. Minulla edessä "yksinäinen" viikonloppu lasten kanssa. Jotain ohjelmaa täytyy keksiä. Muuten hajoaa pää. Meillä kaikilla. Ulkoilua siis ainakin tiedossa. Voisin kokeilla leipoa pullia ihan itse. Tähän asti olen luottanut Myllyn paras pakaste pulliin. Hyviä ovat nekin. Jostain syystä minua on päässyt puraisemaan leivontainto ja osittan myös ruoanlaitto. Ja tämä siis tapahtui vuoden vaihteessa. Ennen sitä ruoanlaittoon harvemmin osallistuin, joskus leivoin ehkä mokkapaloja. Leipomiseen voisi isompikin osallistua varmaankin ihan mielellään. Siispä kokeilemme sitä tänään tai huomenna.

Muutama päivä sitten päätin kokeilla miten valmistuu omppupiiras.
Ehdotuksia otetaan vastaan myöskin.



torstai 13. syyskuuta 2012

Neuvola

Pari päivää sitten kävimme palleroiseni kanssa 1v nevolassa. Kokoa pojalla oli 75cm ja 9750g vertailuksi Vekaran 1v mitat 72,5cm ja 10140g. Vesseli sai 2rokotusta. MPR saadaan seuraavalla kerralla. Nyt annetuista rokotuksista tuli pienet oireet. Hieman lämpöä tuntui olevan seuraavana yönä ja seuraavana päivänä annoin buranaa, kun oli niin itkuinen ja kiukkuinen, eikä ruokakaan maistunut. Toiseen reiteen tuli laajahko punoittava jälki. Kananmunastako? En nyt muista, oliko näissä nyt saaduissa rokotteissa kananmunaa, onneksi ei kuitenkaan mitään vakavampaa. Hyvin on tähän mennessä saadut rokotukset noin yleisesti sietänyt, ilman sen kummempia oireita. 
Maitoallergiasta johtuen emme opettele vielä maidon juontia, mutta soijakorviketta opettelemme juomaan. Purkin kyljessä lukee, että 600ml pitäisi tämän ikäisen sitä juoda. Ei toteudu lähellekkään ja onhan hän paljon vielä rinnallakin. Pienen lusikallisen riisiä ja kermakastiketta maisteltiin tässä myös. Jännitys oli valtava ja lääkkeet lähellä, onneksemme maistelu sujui loistavasti. Edes posket eivät alkaneet punoittaa! Jes! 

Tänään ohjelmassa vielä Vekaran puheterapia, edellisen kerran kävimmekin ennen kesälomaa. En voi sanoa meidän kohdallamme olleen missään välissä varsinaista puheterapiaa, enkä voi myöskään sanoa, että käynneistämme suurta hyötyä olisi pojalle ollut. Jos ollenkaan. Hän kuitenkin tykkää käydä siellä, joten samapa tuo. Käydään, kun on siihen mahdollisuus. Tunnin rauhallinen lehden selailuhetki minulle. En tosin tiedä siitä rauhallisuudesta enää, kun Vesseli on menossa mukana. 

Ulkoilua syksyisen raikkaassa ilmassa. 

maanantai 10. syyskuuta 2012

Nopeat kengät



Eilen starttasi Vekaran kiekkokausi käyntiin, joten eteen tulimyös sisäpeli kenkien osto salitreenejä varten. Kiertelimme ja kaartelimme urheiluliikkeitä ja muita mahdollisia paikkoja, josta mahdollisimman halvalla saisi hyvät sisäpelikengät. Käyttö kuitenkin vähäistä siihen nähden kuinka kauan kengät jalkaan mahtuvat. Vaatimuksena vekaran kengille oli tarrat ja hyvät juosta ja pomppia. Tarrakengät ovet meillä ihan ehdottomat vielä, sillä rusetin solmiminen ei suju sinnepäinkään. Monet kengät vaikuttivat suurilta ja painavilta. Jotenkin todella massiivisilta. Useita pareja testattiinkin, kirmailemalla ympäri kauppaa. Kerrankin juoksulenkiltä hyllyn takaa palatessa kysyin häneltä, että miltäs kengät tuntui oli vastaus "Ainiin mä unohdin, mä vaan juoksin". No ne kengät eivät olleen vekaran mielestä nopeat, ei siis niitä. Päädyimme ns. jalkapallokenkiin. Niitä Vekara kehui nopeiksi ja helpoiksi. Käteeni tuntuivat kevyiltä, joten niillä luulisi erilaisista temppuradoista tämän syksyn selviävän. 
SOC T VS CUP V ID F12 BLACK / RED
Kengät löytyivät Stadiumista. 
Koska Vekara sai kengät, olihan minun Vesselillekkin jotain ostettava. Ei tämä ihan tasan mennyt kuitenkaan. Mukaan kappahl:sta tarttui paita, body ja yhdet ihanat farkut nappasin mukaani Polarn o. Pyretin liikkeestä. Eihän tämän näin pitänyt mennä. Pikainen reissu hakemaan sisäpelikenkiä ja sillä sipuli. Pöh! sanon minä. Eipä ollut taas itsehillinnästä tietoakaan. Hyvää Maanantaita siis vaan kaikille. Tästä se viikko taas lähtee käyntiin. 

Resorifarkut


perjantai 7. syyskuuta 2012

Munaton ja maidoton.

Tosiaan pieni mies täytti eilen 1v. Juhlimme mummojen ja kavereiden kesken pienesti, kera kakkusten. Valitettavasti itse juhlasankari ei päässyt herkuista nauttimaan maito ja muna-allergiansa vuoksi. Ajattelin kuitenkin tänään, oikeana päivänä leipoa jotain, mitä Vesselille voisi antaa maistiaiseksi. Helppoa ja nopeaa, joten ajattelin mustikkapiirakan pyöräyttää. Ohjeen löysin *täältä*. Ja ei muuta kuin kokeilemaan.
Vesselikin sai maistaa ja tykkäsi ilmeisestikkin, kun ei poiskaan sylkenyt. Soijakorviketta maistelimme tänään kolmatta kertaa. Kylmänä näkyy maistuvan hieman paremmin. Ei siltikään voi sanoa sen maistuvan kovin hyvin. Allergiasairaalaan on aika loppuvuodesta. Ennen sitä täytysi uskaltaa antaa Vesselille kypsennettyä maitoa ja kanamunaa testimielessä. Hui kauhistus. Kaikkina kolmena kertana mitä hän on lehmänmaitoproteiinia saanut on reaktiot olleen erittäin selvät ja pahimmillaan päivystykseen menty anafylaktisen reaktion kanssa, etten todellakaan kovinkaan riemulla tätä testausta odota. Vesseli on perheen ainoa allergikko, joten totuttelua tämä homma vaatii. Erityisesti itseltäni. Toisaalta, hän on rintaruokinnalla ollut, enkä itse varsinaisesti välttele maitotuotteita. Joten minun syömänä hän maidon jotenkin sietää. Hyvä niin.

Kuinka muiden allergisten perheissä on näistä "selvitty"? Onko mennyt iän myötä ohitse?


Ihanainen lohikäärme, jonka Vesseli sai lahjaksi kummiltaan. 


                                     Ja huomio!! Arvonta!!

Facebookkiin *tästä* ja blogiin *tästä*




torstai 6. syyskuuta 2012

Voileipäkakku

Voileipäkakkunen, ensimmäinen laatuaan minun tekemänäni. Yksinkertaisen ohjeen löysin Valio:n sivuilta. Nyt kakkua maistettuani voin suositella. Tällä ohjeella voin tehdä mielelläni uudelleenkin. Täytteet tein eilen Vekaran avustuksella, yöksi pyöräytin kelmuun ja tänään päivällä koristelin. 

Eipä minulla tähän hätään muuta. :) 







Hui, Pienokaiseni täyttää vuoden!

Taas vuosi hurahti! Kuopukseni täyttää 1vuotta. Mihin se vuosi oikein katosi? Haikein mielin mietin kulunutta vuotta. Paljon on palleroiseni tässä ajassa oppinut.Kääntymisestä lähtien. Ihmetellen omia käsiään, tuijotellen perheen jäseniä ja kummastellen isoveljen säntäilyä sinne ja tänne. Välillä nausreskellen ja välillä vähän itkeskellen, kun ei saakkaan syödä äidin puhelinta tai pikku kiviä lattialta. Paljon mahtuu asioita pienen ihmisen ensimmäiseen vuoteen. Paljon myös itse sain muistutusta miten ihmeellinen ja samalla yksinkertainen pienen ihmisen elämä on. Vekaran vauva-ajasta, kun on jo useampi vuosi vierähtänyt. Oli monikin asia päässyt jo unohtumaan. 

Tänään olisi ohjelmassa kakkua ja kahvia. Pikkuiseni ei valitettavasti pääse näistä herkuista nausitkelemaan maito ja muna-allergiansa vuoksi. Mutta LUPAAN tehdä hänelle jotain spesiaaliherkkua, kunhan löydän erityisen herkullisen ohjeen. Hieman huono olen hatusta erikoisuuksia keksimään. Tänään me muut kuitenkin pääsemme herkuttelemaan voileipäkakulla, toivon sen onnistuneen hyvin. Ensimmäistä kertaa moista taiteilin. Täytekakun kävi vähän köpelösti. Ajatuksissani nakkelin eilen kaikki munista lähtien kulhoon, jonka jälkeen hoksasin etten olekkaan lettutaikinaa vääntämässä. Suotavaa olisi ollut vatkata munat ja sokeri ensin. Noh, näin nyt ei tälläkertaa käynyt. Kakun ulkonäkökin on varsin kamala. Ehkäpä rumimpia kakkuja mitä ikinä olen tehnyt. En ole tosin montaa edes tehnyt, mutta kuitenkin. Jospa mansikka-banaani täyte olisi maukas ja kakku ei liian vetinen noin niinkuin muuten. Voileipäkakusta voin kuvatuksia laitella myöhemmin. 
Vieraita tänään on tulossa jokunen kappale. Muita mammalomalaisia työpaikaltani ja mummot. Ehkä muitakin, muttenhan minä enään muista kenelle minä olen mitäkin päivää suositellut. 
Onko teillä päässeet 1vuotiaat kakkujaan maistelemaan? 

Ihmettely ja kummastelu jatkunee kuitenkin vielä pitkään. 
Ainakin itse näin "vanhana" huomaan ihmetteleväni moniakin asioita. 


tiistai 4. syyskuuta 2012

Jytinää..

Tovi sitten mainitsin katutyöstä, mikä myllää ikkunamme alla. Nyt on jonkin aikaa ollut taas hiljaista, ovat olleet kadun toisessa päässä kaivelemassa onkaloitaan ja istuneet läheisen kahvilan terassilla. Kunnes tänään aamulla. Kello oli vähän yli seitsemän, kun alkoi taas jyrinä ja kolina. Sängyt tärisivät asfalttileikkurin tahdissa. Edes minun unenlahjoillani ei tässä metelissä nukuta. Kyllähän minä ymmärrän, että työmiehillä työt alkavat kello 0700, mutta onko sitä pakko noin kamalaa meteliä pitää asunialueilla, toisten ikkunan alla. Matkaa meidän ikkunasta tietyöhön on lyhimmillään seinän paksuuden verran. Huokaus, korvatulpista tuskin hyötyäkään olisi, sängyn tärinän vuoksi. Onneksi on jo syyskuu ja tietyön pitäisi kyltin mukaan valmistua reilun 3viikon päästä. Ja tosiaan, leikkasivat katua auki siitä samasta kohdasta, josta ovat sen viimeisen kahden kuukauden aikana jo kolmesti aukoneet.  

 Päiväuniaika, toivottavasti työmiehillä on pitkä lounastauko. 

maanantai 3. syyskuuta 2012

Viileitä aamuja ja lämpimiä päiviä


Syksy on kyllä pukeutumisen kanssa vaikeaa aikaa. Aamuisin on viileä ja päivällä hyvinkin lämmin. Tuntuu, että lapseni läkähtyvät mennen tullen liian vaatetuksen alle. Aamusella isompaa saatellessa eskariin oli jälleen viileä, joten vaatetta tuli laitettua enemmän. Lämpötilat meillä vaihdelleet +10-+15 välillä, kuitenkin eskarille päästyä sai puhista ja puhkua, kun oli turhan lämmin. Päivällä onkin jo yli +20, vaatetus kevyempää, silti perille päästyä sama homma kuin aamulla. Enkö ikinä opi? 

Päivärytmimme on näin syksyn ja eskarin myötä säännöllistynyt. Hyvä niin. Alkoikin olla rassaavaa miettiä päivittäin, mitähän sitä tekisi. Varsinkin, kun unenlahjat on olleet aikas hyvät ja pitkään on nukuttu. Nyt siis heräämme 8aikoihin, viimeistään. Eskarille lähdemme niin, että olemme perillä 0900 aikaan. Käymme pienemmän kanssa saattelemassa isomman ja tulemme kotiin touhuilemaan kotihommia. 
Koska olen tällä hetkellä kotiäitinä, niin en näe syytä siihen, miksi Vekaran pitäisi eskarin jälkeen jäädä päiväkotiin. Joten 1300 olemme häntä hakemassa Vesselin kanssa. Kotimatkalla on pieni puisto, jossa usein pysähdymme hetkeksi. Sään mukaan. 
Keinuminen on niin Vesselin, kuin vekarankin mieleen. Hiekkalaatikko on uusi ja mahtava juttu myöskin, mutta kenkäongelman vuoksi nyt hieman tauolla. Jospa ne ihanaiset kenkäset saisimme tälläviikolla kotio asti, niin päästäisiin taas hiekkakakkuja taputtelemaan. Vaikka kyllä ensihätään kumisaappaissakin onnistuu. 
Vekara antaa Vesselille vauhtia.
Lisää hiekkaa oli tuotu keinujen alle ja varpaat ylettyivätkin soraan. Huisia!
Ihanainen maxomorran tähti paita
HOX!! Huomioikaas Polarn o. Pyret lahjakortin arvonta Riikan blogissa.

lauantai 1. syyskuuta 2012

Saapastelua

Kuten muutama päivä aiemmin mainitsin, Vesselin jalka on kasvanut hirmuista vauhtia ja tennarit on näin ollen jääneet pieneksi. Haeskelin ja selailin eri sivustoja ja nettikauppoja tovin. Silmiini osuivat sitten Kavat merkkiset kenkäset. Kavat Bobby, tarkemmin. Tykästyin heti. Tilasin kengät brandos:lta. Vesseli on erittäin kiinnostunut kävelemisestä, vaikkei sitä ilman tukea vielä osaakkaan (onneksi). Joten kengät tulevat tarpeeseen. Kumisaappaat ovat hieman tönköt kävellessä, vaikkakin hiekkalaatikolla istuskellessa ne ovat olleet riittävät. Toivon, että kengät ovat hyvän kokoiset. Ei liian pienet, eikä aivan jättisuuret. Toivon myös etteivät heti kävisi pieneksi. Pahuksen nopeaa vauhtia jalka tuntuu kasvavan. Jospa se siitä hieman rauhoittuisi. Vekaran jalka on kasvanut myöskin aika rivakasti, nyt kuitenkin hidastunut. Samoilla lenkkareilla mennään kuin keväälläkin. Onneksi! huhhuijaa.
En itseänikään unohtanut.. Syyssateita odotellessa, tilasin itselleni Punaiset Vikingin kumisaappaat lasten osastolta. Hyvä olla pienijalkainen. Millaisissa kengissä teillä kuljetaan syksyisin?

Iltapäivää odotellessa, tiedossa Disco teemalla olevat lasten synttärikutsut.
Saas nähdä mitä "bileet" tuovat tullessaan