maanantai 30. heinäkuuta 2012

Tunnelmia


Minustahan on tullut ihan tunteilija. Viikonloppuna olin häissä, joissa meinasin ihan tunteelliseksi ratketa. Kirkossa silmät kostuivat niin morsiusneidon, kuin morsiamen kauneudesta. Katsellessani hääparin hermostuneisuutta ja siinä samalla muistellen, kuinka kovasti itseäni jännitti.. Kyllähän sitä siinäkin silmät kostuivat myötätunnosta ja onnellisuuden tunteesta ja kuten Vekarakin kutsui paria "rakastuneet". Hän oli siis myöskin asian ytimessä. 


  Juhlat olivat onnistuneet. Lapsivieraita oli runsaasti ja paikka oli valittu loistavasti tätä asiaa huomioiden. Juhlapaikalla näin ajoittain vain vilaukselta Vekaran, sillä tekemistä ja piilopaikkoja oli runsaasti. Jokunen leikkikaverikin löytyi hetkittäin. 

Sää toi mukaan oman haasteensa, sillä tänä kesänä koleaa säätä ja sadetta on riittänyt. Tällä kertaa osuikin kohdalle hellepäivä ja myöhemmin illalla/yöllä ukkonen. Eipähän tarvinnut kenenkään palella! Oli ihan mukava kerrankin voida olla juhlatamineissa ilman, että tarvitsi tutista kylmästä.

Ensimmäiset juhlat takana ja parit vielä edessä. Vaatekriisistäkin ehdin jo kärsiä. Perinteinen "ei mitään päälle laitettavaa" kärsitty. Ei oikeastaan vieläkään ole, mutta kaiketi vaatekaapin perukoilta jotain istuvaa löytyy. Kilot taas ropisseet niin alas, että vaatteet roikkuvat päällä. Ei siis muuta kuin syömään. 





sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Kesä jatkuu..

Alku "kesällä" kylvin siemenet purkkeihin ja aloin innolla odotella kuinka krassit kasvavat 1-2m pituisiksi kesän aikana. Hohhoijjaa.. Ei nyt ihan mennyt tämä homma suunnitelmien mukaan. Onneksemme Vekaran kylvämät auringonkukat sentään kasvoivat luvatusti pituutta.
Auringonkukat kasvoivat hienosti, myös laatikkoon istutettu krassi ja aitoelämänlanka voivat hyvin. 
 Kyllähän nuo minunkin onnettomat krassit sentään kukkivat. Karu kohtalo kohtasi myös kauniisti kukkinutta orvokkiani. Minun ollessa reissunpäällä koki tämä hukkumiskuoleman.
Noh, ainakin sitä oli muistettu kastella.

Ehkäpä ensi kesänä paremmalla menestyksellä...
Krassin kukkaloistoa.

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Vieläkö olisi kesää jäljellä?

Ja olihan sitä! Tänään vietettiin aurinkoinen ja ennen kaikkea lämmin päivä Suomenlinnassa. Olin päättänyt, että tänä kesänä Suokissa on käytävä. Onnekseni sellainen sää osui kohilleen. Moni muu oli havainnut sään olevan mitä mahtavin ulkoiluun. Lautta tuntui olevan mennen tullen täynnä. 

Välillä todella ihmettelen itsekseni, että miksi edes yritän. Mielelläni tutustun erilaisiin nähtävyyksiin ja kohteisiin ihan suomen rajojen sisäpuolella. Muut perheestä, eivät vain tunnu yhtään olevan innostuneita näistä retkistä. Tänäänkin tuntui päivänpäätteeksi pahalta. Kuin olisin kiusallani halunnut mennä retkeilemään, ottaa eväät mukaan ja tehdä jotain muutakin kuin istuskella kotona. Ehkä käyn jatkossa eläintarhat ja muut retket itsekseni, rauhassa jätskiä syöden niin eipä tarvitse muiden mutinoita kuunnella. 

Voihan olla, että asiat jotka minua kiinnostavat eivät muita kiinnosta. Harmillista sinänsä. Nyt kuitenkin unille ja huomenna viettämään häähumuista päivää.

Alla hieman kuvasaldoa retkeltämme. 












tiistai 24. heinäkuuta 2012

Oma koti se on kyllä parasta


Reilu viikko tuli lapsosten kanssa huideltua reisunpäällä. Oli mitä ihanin tunne kuitenkin kotiin paluu.Säät eivät todellakaan meitä suosineet, sillä 10 päivän aikana satoi vettä jokaisena päivänä. Suomen kesä osaa olla toisinaan niin mahtava. Onnekseni pohjoisen korkeuden ansioista sain nauttia edes mahtavista auringonlaskuista sateisten päivien jälkeen.
Suuntasimme reissuun junalla, sillä monen tunnin automatka 2 lapsen kanssa kolmin, ei sattuneesta syystä erisyisemmin houkuttellut. Junasta varasin meille paikat perhehytistä, joka osoittautui loistavaksi valinnaksi. Alkumatkan seuranamme oli toinen perhe, mutta heidän jäätyä junasta, valtasimme hytin itsellemme. Hytissä oli 4paikkaa ja pieni leikkunurkkaus. Huomattavasti mukavammat penkit normaaleihin rivipaikkoihin verrattuna. Lisänä oma rauha, kun muiden junamatkustajien hälinä ja liikenne ei suljetun oven taakse erityisemmin kuulunut. Isompi kävi välillä yläkerran leikkitilassa leikkimässä, näppärää.

Yömyöhällä saavuimme perille, lasten käydessä ylikierroksilla. Jollain konstilla sain heidät kuitenkin untenmaille. Seuraava aamu valkeni aikaisin. Isompi oli heti kuudelta ylhäällä ja tehokkaana apurina työmaalla. Mökillämme on siis laajennus urakka meneillään. Tekemistä ja vauhtia riitti.

Poroja nähtiin useaan otteeseen, yksi eksyi ihan mökkipihaan asti. Ötökkä "bongailu" jatkui myös tämän reissun ajan. Perhosia ja koppiksia nähtiin jokusen verran. Suolla käytiin katsastamassa lakkatilanne, kourallinen saatiin maistiasiakin. Eivät tälle reissulle ehtineet ne marjat kypsyä. Mansikkaa ei myöskään päästy poimimaan, niinkuin toiveissa oli.

Vauhtia riitti
Raivausurakka pojan tyylillä

poro.
Lakkoja suolla
sadetta...
ja auringon lasku

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Millainen sää tänään ?

No ei nuo viimepäivien sää ennusteet ole menneet kyllä millään määrin yks yhteen.. Pari retkeä peruttiin, kun säätiedotus uhkaili ukkosella ja rankkasateella. Lopulta taivaalta tuli pari nihkeää sadekuuroa, hyvä kun terassi edes kastui. Harmillista. Syksyllä, ehtii sitten noita askareita sisätiloissa touhuilla ihan riittämiin.

Koska sää ennusteet ovat olleet epävakaita, olemme pysytelleet kotosalla. Jotta mieli pysyi virkeänä, päätin kokeilla leipomista pitkästä aikaa. Koekeittiössä valmistui tällä kertaa porkkanakakku. Kolme, jos ihan tarkkoja ollaan. En ollut aiemmin semmoista herkkua tehnyt, mutta voin ihan rehellisesti sanoa onnistuneeni oikein hyvin. Kaksi kakuista on jo syöty ja kolmannesta puolet jäljellä. Nams.

Päälle ripottelin hasselpähkinärouhetta, sillä en ole marsipaanin ystävä ollenkaan.

Muutama päivä vielä kotoilua ja mökille. Kainuu on vielä kokonaan käymättä tältä kesältä. Tosin taisi se jäädä väliin viime kesänäkin, joten asia täytyy korjata parin viikon reissulla.Edessä vain ensin n.8 matkustamista. Huippua.

Aurinkoa kehiin loppukesälle, kiitos!

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Ihana aurinko

Ihanaiset hellepäivät! Nopeimmat ovat ehtineet jo valitella kuumuutta ja toivoa syksyä. Pöh! sanon minä. Suomen kesä on lyhyt ja siinä ei paljon ehdi hellepäiviä kertyä. Heinäkuun alku meneillään ja vasta muutamasta hellepäivästä päästy nauttimaan, muutoin on melkein villahousut jalassa saanut ulkona touhuta.


Tänään olimme Vesselin ja Vekaran kanssa retkeilemässä Seurasaaressa. Retki ei alkanut kovin hyvin. Ostettiin kioskilta jäätelö ja lähdettiin kävelemään seurasaaren siltaa pitkin kohti saarta. Puolessa välissä siltaa lokit kiinnostuivat hieman liikaa Vekaran jäätelöstä ja piirittivät tätä. V säikähti kovasti ja lähti juoksemaan karkuun lokkeja. No arvatahan saattaa että hyvinhän tässä ei käy. Hetken päästä V on pitkin pituuttaan soralla ja jäätelö tietenkin lokeilla. Harmistus oli valtava.

Ei muuta kuin uutta yritystä putkeen. Ihanat jäätelö tädit antoivat Vekaralle ilmaiseksi uuden jäätelön, joka syötiin siinä kioskin nurkilla hätäisenä ja pelokkaana, lokkeja vilkuillen. Onneksemme tämä saatiin syödä kuitenkin rauhassa. Jäätelö tuli syötyä ja jatkoimme tuulista siltaa pitkin kohti saarta.

Saarella kuljeskelimme polkuja ristiin rastiin taloja katsellen, muutamissa Vekara kävi sisälläkin. Vesseli nukkui tyytyväisenä päiväunia rattaissa. Kun kello näytti sopivasti, levitimme viltin maahan ja söimme eväät.

Loppujen lopuksi ihan onnistunut reissu, vaikka ikävältä alku näyttikin.

Uteliaita oravia.

Toivottavasti aurinkoa riittää loppukesälle yhtä paljon. Jossain taisi kuitenkin lukea, että hellettä viikko ja sitten taas viilenee.. Oikeasti.. Kyllä siitä kylmästä ja nihkeästä säästä saadaan taas talvella nauttia enemmän kuin tarpeeksi. Peukut pystyyn siis lämpimille säille, niin että jatkossakin pääsee tänä kesänä retkeilemään ja kiertämään saaria.


Ei nuo tämän päivän lapset ymmärrä tällaisen puhelinkopin käyttötarkoitusta ;)