maanantai 25. kesäkuuta 2012

Voihan Juhannus


Suomalaisten keskikesän juhla, yötön yö. Päivä tai viikonloppu, jolloin suomalaiset pakkautuvat autoihinsa ja suuntaavat mökkeilemään. Tai telttailemaan, pois kaupungeista ja kotoa kuitenkin. Päästä mieluiten järvenrannalle rauhoittumaan. Ennen tätä on kuitenkin istuttava täyteen pakatussa autossa, pahimmillaan useitakin tunteja. Kuunnellen kuinka takapenkiltä kuuluu "Joko ollaan perillä, mulla on pissa hätä" tms.

Pysähtyessä huoltoasemalle tai levikkeelle, parkkipaikan metsästys ja vessaan jonotus, sillä yksin emme tätä matkaa toki tee. Teemme sen useamman muun suomalaisen kanssa. Ja kun pääsemme jonottelujen jälkeen autoon takaisin pääsemme jälleen sen rekkaletkan perään, jonka joku tovi aikaisemmin olimme onnistuneesti ohittaneet. Uudelleen ohittamista on turha miettiä, sillä joukkoon iloiseen on tällävälin liittynyt myös paljon uusia autoilijoita. 100 nopeusrajoitus > voimme olla iloisia, jos vauhti nyt pysyy edes siinä 80 mitä rekatkin saavat ajaa. Toki aina löytyy näitä teiden ritareita, jotka haluavat välttämättä ohittaa ohituskaistalla, jotta pääsevät kärkkymään siihen eteen seuraavaa ohituskaistaa. Näiden sankareiden takia myös liikenteen sujuvuus kärsii, kun me muut saamme tehdä tilaa ja jarrutella näiden kiireisten sankareiden vuoksi. Mökille kun on niin kiire viettämään sitä juhannusta.

Tänä vuonna meillä oli kuitenkin onni matkassa, juhannuksen viettoon mennessä. Ajoimme ruuhkia vastaan. Kerrankin siis näinpäin. Takapenkiltä, lasten suusta kuitenkin kuuluivat ne perinteiset kysymykset ja kommentit.

Perille päästyämme, purimme tavarat autosta (joka oli kattoa myöten täynnä), teimme pedit, laitoimme ruokaa, lämmitämme saunan, söimme, seurustelimme, nauroimme hyville ja huonoille jutuille, lapset sinkoilevat ympäriinsä sokerihumalassa (niitä onkin useampi kappale menossa mukana omiemme lisäksi). Hyttysiä on enemmän kuin tarpeeksi. Onneksi aurinkoinen ja lämmin päivä kuitenkin hillitsi ininää. Illalla sään viiletessä, hyttysetkin toki malttoivat tulla koloistaan. Valvoimme myöhään, koska on yötön yö ja niin kuuluu tehdä.Vaikka tiedossa oli, että aamulla väsyttää paljon. Lapsista pienimmät, kun eivät ole ymmärtäneet, että jos valvoo myöhään, niin nukutaan myös myöhään.

Seuraavana aamuna ensimmäinen kysymys on "kuinkas paljon tänä juhannuksena hukkui?". Onpa meillä mahtava juhlapyhä, kun kaupat suljetaan, pakkaudutaan autoihin, ruuhkaillaan, saunotaan ja valvotaan myöhään ja aamulla mietitään, että kuinkas moni kuoli tänä vuonna. On tämä suomi vaan mahtava maa. En tähän hätään keksi kyllä muuta maata, jossa tällainen perinne olisi. Tilastoimme kuinka paljon edelliseen juhannukseen verrattuna tapahtui mitäkin.

Kotiin lähtö, tavaroiden pakkaaminen, paikkojen siivous, autoon pakkautuminen ja liikenteen sekaan vaan. Radiosta voi kuunnella, kuinka tiet ruuhkautuvat ja kolareita syntyy. Osittain näiden mahtavien kiirehtijöiden vuoksi, joista jo juhannuksen viettoon mennessä saimme nauttia. Osittain myös erinnäiset teiden kunnostustyös aiheuttavat ruuhkautumisia liikenne rajoituksineen. Jälleen perinteiset "Ollaanko jo perillä, koska ollaan perillä, mulla on pissa hätä, mua janottaa..." Jes, matkailu on ihanaa.

Kotona! vihdoin. Kyllä se niin vaan on, että matkailu on mukavaa, mutta kotiin paluu vieläkin mukavampaa. Postien potkiminen pois oven edestä. Auton purkaminen, matkalaukkujen ja nyssyköiden tyhjentäminen, pyykkikone pyörimään ja suihkuun pesemään hyttysmyrkyt pois. Tv päälle ja uutiset. Kotisohvalla voi huokaista helpotuksesta. Taas selvittiin yhdestä juhannuksesta hengissä, eikä kuollut kuin 14. Oliko se sitten enemmän vai vähemmän kuin viime vuonna. En muista.







Mökkeilyä kerrakseen



 Viikko meni, että hujahti. Ajokilometrejäkin kertyi ihan sopivasti. Sää oli vaihteleva, kuten suomen kesässä yleensä. Aurinko näyttäytyi muutaman kerran ja juhannuksena onnistuinkin polttamaan olkapääni lauturilla istuskellessa. Hyttysiä riitti kaikille tasapuolisesti. Vekara sai enemmänkin, sillä toinen korva turposi moninkertaisesti ja muutoinkin pureman turposivat aikalailla.





 
Kesäistä kukkaloistoa


Sateen yllättäessä, piti keksiä tekemistä sisällä. Ihan yhtälailla vauhtia riitti myös silloinkin.

Kesä ja kärpäset, kuten sanotaan. Reissun aikana kohtasimmekin monenlaisia öttisiä. Hämähäkkejä, koppakuoriaisia ja sudenkorentoja osui näkökenttään. Vesihämähäkin löysimme veneestä, kokoa oli reippaasti enemmänkuin mihin olin itse tottunut. Ruma otus. En erityisemmin ole ötököiden ystävä.

Vesihämähäkki olettaisin, veneestä löydettiin tämä.

Säiden epävakaisuuden ja hyttysten paljouden vuoksi, sisätiloissa tuli vietettyä aikaa. Emme kuitenkaan välttyneet öttisiltä sisätiloissakaan. 
Tukkimiehentäi

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Yksi kesäinen päivä



Tänään saatiin nautiskella auringosta kesäisin tunnelmin, siinä se tämän vuoden kesä sitten olikin hetkeksi. Huomiseksi säätiedotus lupaakin jo sadetta ja +15. Onneksi kuitenkin tänään aurinkoa riitti sen verran, että tuli terassi + kalusteet pestyä siitepölystä. Kesäinen flunssa hieman häiritsi touhuja. Toivoisin sen menevän jo pian ohi, etenkin pienokaiselta. Se on mystistä kuin paljon ihmisen päästä voikaan.. sitä itseään tulla.

Kesäisiä ja terveitä päiviä odotellessa. 


perjantai 15. kesäkuuta 2012

Projektina terassi kesäiseen kuntoon




Perinteisesti toukokuun lopulla muistin kesäkukat ja sen, etten ole taaskaan muistanut mahdollisia kylvöaikoja. Aitoelämänlanka on parvekkeellani tullut tutuksi useana kesänä. Tosin tänä vuonna myöhästyin kylvöstä niin reippaasti, että piti keksiä jotain muuta.  Siispä marssin puutarhaosastolle ja etsiskelin jotain nopea kasvuista, mielellään köynnösmaista kasvia. Matkaani tarttui erilaisia köynnöskrasseja, joissa kylvön ajankohtakin näytti jotakuinkin osuvan kohdalleen.


Ennen
Jälkeen


Siispä yhdessä Vekaran kanssa aloimme ns. puutarha hommiin. Toiveena, että siemenet itäisivät ja saisimme terassillemme hieman näkösuojaa. Ensimmäiseen viikkoon ei tapahtunut mitään. Toisen viikon loppu puolella pientä toivetta kuitenkin olla, sillä hieman vihreää alkoi pilkistellä mullan seasta. Vekaran istuttamat auringonkukat näyttivät hyvävointisilta jo viikon jälkeen.


Siitä ne lähtee kasvuun, ehkä elo-syyskuussa jo kukat.

Tänään siirsin Vekaran istuttamat auringonkukat suurempaan laatikkoon. Tarkoitukseni oli laittaa puiseen laatikkoon köynnöksiä kasvamaan, mutten sitten saanut itseäni niskasta kiinni. Näkösuojaa kesäkukista olisi ollut toiveena. Ehkä sitten ensi kesäksi, jos ei tänä vuonna onnistu.




Tosiaan, ihanaiset haalarit ja body saapuivat ratkiriemu.fi:stä tänään.



torstai 14. kesäkuuta 2012

Apinoimassa

Korkeasaaren silta. Mustikkamaan suunnalta.

Joka kesä on tietenkin tapana käydä Korkeasaaressa pällistelemässä elukoita. Aina tuulee ja eläimet ovat piilossa, joko ruoka levolla tai sitten muuten vaan lepäilemässä keskellä päivää. Vekara ei tainnut ihan alkuun ymmärtää minne olimme menossa ennen kuin auto oli parkissa ja huomasi seisovansa Zoo kyltin edessä. "Ollaanko me oikeasti menossa eläinpuistoon.." En ihan tarkkaa käsitystä saanut, että mihin hän meidän alunperin luuli menevän.


Muutaman elukan onnistuimme näkemään. Suosikkia ei Vekaralle löytynyt ja Vesseli ei niiden päälle vielä ymmärtänyt ollenkaan. Vesseli keskittyi lähinnä syömään aurinkolasejaan ja repimään sukkia pois jaloista.


Harmikseni huomasin myös kanssa kävijöissä näitä alkoholia nauttineita, joiden käytöksessä se myös näkyi. Eräskin isäntä kännissä työnteli eukkoaan pyörätuolissa, joka oli jalka paketissa (en lähde arvailemaan miten sen on telonut..) ja huusi lapselleen. Tyttöä en nähnyt, joten tämän ikä jäi epäselväksi, villinä veikkauksena sanoisin, että kouluikäinen. 


 Korkeasaaressa oli ollut ART MEETS SAND kansainvälinen hiekkaveistoskilpailu 6.-10.6.12


Tämänpäiväinen reissu selvittiin ilman suurempia välikohtauksia.  "ÄITI, MÄ EN HALUU MENNÄ KOTIIN!!" huutoa lukuunottamatta, lähtöä tehdessä. Apinalinna ei kuitenkaan kuulostanut Vekaran mieleen olevan, joten kotiin hän kuitenkin päätti tulla kanssamme.




Kotiin päästessä oven raossa odottelikin paketti caacabaanasta. Jes! Ihanaiset paidat pojille. Molemmille maxomorran tähtipaidat ja Vesselille liandlo:n autoileva krokotiili paita & body. Vekara olisi ilmeisesti halunnut sellaisen myös. Näin tällä kertaa.


keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Sairastuvalta, hyvää huomenta!

Niinhän se vaan flunssa tuli kaveriksi piristämään meidän päivää ja etenkin öitä. Onneksi juhannukseen on vielä reilu viikko aikaa, joten tästä pitäisi kaiken järjen mukaan toipua siihen mennessä.

Kun tämä koneella istuminen on ollut tapa jo vuosikausia, niin lasten myötä mukaan on tulleet tietenkin lastenvaatteiden katselu ja ostelu netistä. Voi voi.. Siihen soppaan se minäkin olen joutunut. Tilasin juuri kahdesta eri nettivaateliikkeestä lapsille vaatetta. Caacabaanasta ja Ratkiriemusta. Molemmissa oli aivan liian makoisia vaatteista poistokorissa. Caacabaanasta tilasin 10.6 ja Ratkitiemusta 12.6. Tänään oli s-postiin ilmestynyt R:stä, että paketti on jo toimituksessa ja C:ssä vielä käsittelyssä. Näitä ihanuuksia odotellessa siis.

En ole pitänyt itseäni mitenkään merkkiriippuvaisena, Vekaralle vaatteet on enimmäkseen H&M:n valikoimaa. Nyt kuitenkin olen tämän pienemmän myötä onnistunut hurahtamaan täysin, kaikkiin ihaniin värikkäisiin kuoseihin, mitä valitettavasti ei saa ihan joka liikkeestä ja niille näyttää hintaakin kertyvän ajoittain aikas paljon. Toivottavasti ovat myös kestäviä nämä uudet tuttavuudet. En kuitenkaan haluaisi tunnustaa merkkiriippuvaisuuttani vielä. Tosin huomaan tutkailevani tarkemmin eri nettikauppojen poistotuotteen tarkemmin kuin toisten.

Nyt aamupäiväinen kahvihetki aurinkoisella terassilla.
 Kerrankin kun tuo aurinko vähän näyttää lämmittävänkin.

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Aloitus.

Noniin.. Tästä se sitten alkaa meikäläisen blogikokeilu. Kotiäidillä, kun tätä ylimääräistä aikaa on niin paljon, niin miksipä ei tätäkin kokeilisi.

Tältä päivältä kirjoitus jäänee vähemmälle, kun tuntuu ettei juttu nyt luista ja väsyttääkin. Toisena päivänä paremmalla menestyksellä ja toivottavasti paremmilla jutuilla.

Ehkä hienoin Palovaroitin, jonka olen koskaan nähnyt. Kiitos tuparilahjasta ystävälleni.
Palovaroittimen olisi tarkoitus mennä Vekaran huoneeseen, kunhan nämä "muuttohommat" saisi alta pois.. Eihän siitä muutostakaan ole vasta kulunut kuin reilu puolisen vuotta.