Reilu viikko tuli lapsosten kanssa huideltua reisunpäällä. Oli mitä ihanin tunne kuitenkin kotiin paluu.Säät eivät todellakaan meitä suosineet, sillä 10 päivän aikana satoi vettä jokaisena päivänä. Suomen kesä osaa olla toisinaan niin mahtava. Onnekseni pohjoisen korkeuden ansioista sain nauttia edes mahtavista auringonlaskuista sateisten päivien jälkeen.
Suuntasimme reissuun junalla, sillä monen tunnin automatka 2 lapsen kanssa kolmin, ei sattuneesta syystä erisyisemmin houkuttellut. Junasta varasin meille paikat perhehytistä, joka osoittautui loistavaksi valinnaksi. Alkumatkan seuranamme oli toinen perhe, mutta heidän jäätyä junasta, valtasimme hytin itsellemme. Hytissä oli 4paikkaa ja pieni leikkunurkkaus. Huomattavasti mukavammat penkit normaaleihin rivipaikkoihin verrattuna. Lisänä oma rauha, kun muiden junamatkustajien hälinä ja liikenne ei suljetun oven taakse erityisemmin kuulunut. Isompi kävi välillä yläkerran leikkitilassa leikkimässä, näppärää.
Yömyöhällä saavuimme perille, lasten käydessä ylikierroksilla. Jollain
konstilla sain heidät kuitenkin untenmaille. Seuraava aamu valkeni
aikaisin. Isompi oli heti kuudelta ylhäällä ja tehokkaana apurina työmaalla. Mökillämme on siis laajennus urakka meneillään. Tekemistä ja vauhtia riitti.
Poroja nähtiin useaan otteeseen, yksi eksyi ihan mökkipihaan asti.
Ötökkä "bongailu" jatkui myös tämän reissun ajan. Perhosia ja koppiksia
nähtiin jokusen verran. Suolla käytiin katsastamassa lakkatilanne, kourallinen saatiin
maistiasiakin. Eivät tälle reissulle ehtineet ne marjat kypsyä.
Mansikkaa ei myöskään päästy poimimaan, niinkuin toiveissa oli.
 |
| Vauhtia riitti |
 |
| Raivausurakka pojan tyylillä |
 |
| poro. |
 |
| Lakkoja suolla |
 |
| sadetta... |
 |
| ja auringon lasku |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
:)