tiistai 30. lokakuuta 2012

Aamut

En ole koskaan ollut erityisemmin aamuihmisiä ja varsinkaan ilman aamukahvia minusta ei ole mihinkään. Aiemmin olen nukkunut milloin vaan ja missä vaan ilman ongelmia. Nyt kuitenkin alkavat yöheräämiset minullekkin riittämään. Ei oikein päivälläkään pysy enään ajatukset koossa ja tekemiseni alkavat vaikuttaa toisinaan varsin hullunkurisilta. Myöskään poikien sairastelu ei ole omaa virkeystilaani edistänyt. 
Vesseli ei ole nukkunut kokonaisia öitä varmaan 8kuukauteen. Omassa sängyssään ei viihdy alkuunkaan ja meidän välissä nukkuminen alkaa olla vaarallista, erityisesti tippumisvaaran vuoksi (meillä on hirvittävän korkea sänky). Vannoin aiemmin, että taaperoa en ainakaan imetä. No, tässä sitä nyt ollaan. Yli 1vuotiaan tissiriippuvaisen kanssa. Morjensta vaan. Sitä, kun öisin on niin mukavuudenhaluinen ja haluaa päästä helpolla. Vaan ei auta. Mielessä on ollut jo pidemmän aikaa tämä unikoulu homma. Esikoinen "koulutettiin" nukkumaan ja hienosti meni. Tosin häntä imetin 8kk asti ja unikoulua hänelle pidimme siinä vuoden iässä, jolloin hänet myös siirrettiin omaan huoneseen nukkumaan. Tällä kertaa ei ole mahdollisuutta siirtää toiseen huoneeseen. Olen jo muutamana iltana ollut, että nyt aloitamme (+ sairastelu on viivästyttänyt) sitten itse olen möhlinyt, kun en linjaani ole pitänyt. Vesseli raukka. Enemmän hän kärsii äitinsä päättämättömyydestä kuin siitä, että nyt oikeasti tekisimme nukkumis ja yö"tuttina" olemisen kanssa jotakin. 
Olikohan tämä taas tarpeeksi epäselvästi ilmaistu.
Siis unikoulu ajatuksissa ja tulossa. Kunhan sen aloitan ihan oikeasti, enkä vain puhu "pitäisi aloittaa" niin kerron sitten kuinka meni tai menee. 

Kellojen siirtäminen oli muuten huippujuttu. Illat pimenevät, mutta sehän vain tarkoittaa kynttilöiden ja tuikkujen käyttöä. Ihanaa. Vieläkun takka olisi. Ehkä sitten eläkepäivillä omistan kodin takalla ja omalla omenapuulla. Ehkä. Eihän minulle ennen sitä olisikaan aikaa istuskella iltahämärässä torkkupeiton kanssa takan äärellä. Onneksi kuitenkin mökillä tämä onnistuu aina silloin tällöin. 
Onnekseni on eskarilainen perheessä, joka täytyy joka päivä viedä ja hakea. Muuten saattaisin laiskistua ja menettää kaikki ihanan aurinkoiset aamut joista saa energiaa. 

2 kommenttia:

  1. Jaksamista! Joku ilta se fiilis unikoulun aloittamiseen löytyy!

    VastaaPoista
  2. Ehdottomasti, nopeammin näköjään kuin osasin odottaa.

    VastaaPoista

:)