sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Syyskuu ja Vesseli 2wee

Hiljalleen alkaa syksykin luonnistumaan. Tänä syksynä onkin paljon muutoksia. Eiköhän se tästä.

Esikoisen koulu on lähtenyt hyvin käyntiin "tunnit on tylsiä ja välkät on kivoja". Saatan pojan aamuisin suuren risteyksen viereen ja katson vähän loitommalta jo, että mitenkä se kadun ylitys sujuu. Alkuun saatoin koulun pihaan saakka. Matkaa koululle on huimat 400m, mutta ylitettävänä on erittäin vilkas valoton risteys. 
Vaikeinta tämä on varmasti minulle. Päästä pieni ekaluokkalainen yksin liikenteeseen. Vielä on kuitenkin hetki aikaa opetella näitä rutiineja ja aamuisia toimia yhdessä. Palaan töihin lokakuun puolessa välissä, jos muutoksia ei ilmaannu. Pahimmillaan Vekara joutuu olemaan aamusella 3h yksin. Kyllä hirvittää, kuinka kouluun lähtö onnistuu. Onneksi pihasta lähtee useampia lapsosia samaan kouluun, täytyy sopia toisten vanhempien kanssa vähän apuja, jos menee liian hankalaksi. 




Joten kuopuksellakin on uudet kuviot edessä. Päiväkodin aloitus. Tämäkin on varmasti minulle kovempi paikka, kuin lapselle itselleen. Jännitän kovasti, että kuinka pieni muruseni (pieni uhmakas 2v) suhtautuu päiväkotiin. Onneksi on mahdollisuus pieneen ns. pehmeään laskuun, ennen täysiä päiviä. 

Palatakseni kuitenkin vielä tähän päivään. 

Eilen juhlistimme Vesselin 2v syntymäpäiviä. Vesseli sai lahjaksi brion junaradan, josta tuli kertaheitolla suosikki. "MINUN" -lelu. Ensimmäinen laatuaan. Tietenkin tämä uusi hieno junarata, kiinnosti myös Vekaraa, mutta kappas. Vesseli komensikin kovaan ääneen "EI!" ja jos Vekara oli sattunut junan käteensä ottamaan, kävi Vesseli sen hakemassa pois, todeten "Kiitos!". 

Käytös oli aika yllättävä, sillä tähän mennessä Vesseli ei ole osoittanut ns. omistushaluisuuttaan mitään lelua kohtaan. Vekara on kyllä tuon tuostakin hokenut, että "minun", kun on halunnut yksikseen leikkiä. Tokihan tämä oli odotettavissa tämän kaiken muun 2v uhmittelun ja mököttelyn oheistuotteena. 

Tutkimme Ököjä! Voi sitä riemua, kun sai Ököä pitää kädessä! Kävimme myös katselemassa lentokoneita. Näimme myös muutaman mopon liikenteessä. Huisin jännää! Isompi.. nojaa.. ei tunnu innostuvan enää mistään. Eikai murrosikä/urpoiluikä ala sentään vielä 7vuotiaana vai onko pahempaa luvassa ? 

Noh, oli miten oli.. Viimeisestä kuukaudesta kotona nautiskellen <3








2 kommenttia:

  1. Hienoa Vekara :) pikkumetsän kirjat näkyvät olevan teilläkin käytössä, tulee ansat ja alaskat tutuksi:) eikö teillä ole mahdollisuutta ap kerhoon? Meillä ei olisi kyllä viime talvena vielä onnistunut yksin kouluunlähdöt, sen verran pelottikin sen pimeys talvella etenkin. Tälle vuodelle se on meilläkin opeteltava, kun juuri marraskuussa minullakin se töissäkäynti taas alkaa... Hurjaa, pelottaa, jännittää mutta toisaalta innolla odottaa taas elämää aikuisten maailmassa :D

    T:pohjoisen pää;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hip! Saattaahan noilla olla jonkunlainen ap kerho, mutta toisaalta vain 2aamuna koulu alkaa 9.15, muutoin 8.30. Uskoisin, että pärjäämme ilman. Ip-kerho onneksi on järjestynyt.
      Pakko se vain on uskoa, että lapset kasvavat ja Minun on siihen sopeuduttava :)

      Terkkuja kovasti sinne Päähän!!

      Poista

:)